Reitti: Singapore – Johor Bahru – Kuala Lumpur – Surat Thani – Kho Phangan 15.12.2017

Lähdimme matkaan neljän tunnin yöunilla klo 4:30 yöllä. Air Asia ei ilmeisesti lennä Singaporen lentokentältä, joten menemme rajan yli Malesiaan Senain lentokentälle, jotta voisimme säästää pari markkaa, mutta hinnat tuntuvat melko mitättömiltä Lontoossa käytetyn rahasumman jälkeen.

Singaporessa sovellus nimeltä ”Grab” toimii huomattavasti paremmin kuin Uber, joten käytin sitä kyydin tilaukseen. Kuljettaja oli parin minuutin päästä check-inin luona venaamassa. Laitoin viestin, että menee 5 min, koska olimme vielä serkkuni asunnossa ja Jobilla hiukan kesti. Tähän loppui wifi-yhteys, mikä tarkoittaa selviytymistä ilman internettiä.

Tarkoitus oli mennä bussilla Johor Bahruun (Malesia) ja sieltä ottaa taksi Senain lentokentälle. Grab kuski kuitenkin tyrmäsi idean ja sanoi, että meidän kannattaa mennä suoraan rajatarkastuspisteellä ja mennä kävellen/bussilla rajan yli. Hän suostui viemään meidät, eikä edes laskuttanut kuin 2 Singaporen dollaria extraa alkuperäisen hinnan päälle. Tämä oli erittäin hyvä veto, koska pääsimme huomattavasti nopeammin Johoriin, josta saimme taksin lentokentälle. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli hiukan riskialttiin tiukka aikataulu, koska ensimmäinen rajaylittävä bussi lähti 5:30 aamulla ja lentomme 8:35. Jatkossa otan kyllä lennon lähimmältä lentokentältä, vaikka se maksaisikin pari euroa extraa.

Malesian puolella emme saaneet nostettua rahaa *, mutta Jobi oli vanhana konkarina ottanut USA:n dollareita mukaan, mistä taksikuskimme oli suorastaan innoissaan ja ylisti Amerikkaa. Taksi kuskimme halusi vielä antaa numeronsa ja vannotti meidät soittamaan kyydit häneltä, mikäli vielä tulemme Johor Bahruun.

*Kun sanoin taksikuskillemme, että voisimmeko käydä pankkiautomaatin kautta nostamassa hänelle sopimamme määrän käteistä, niin hän sanoi sen onnistuvan. Hiukan alkoi jännittää, kun taksikuski ajoi hämärälle kadulle, missä ihmisiä nukkui maassa ja oli pimeää. Välikkö missä automaatit olivat oli täynnä roskia ja täydellinen paikka kidnappaukselle/ryöstölle. Kumma juttu sinänsä, että mikään kortti ei toiminut kyseisissä automaateissa, mutta pääsimme ehjänä lentokentälle Jobin dollareiden avulla.

Johor Bahrun Senain lentokentällä näytti, että olemme ainoat länsimaalaiset koko paikassa, olihan kyseessä kuitenkin maan sisäinen lento. Lentokoneessa oli kuitenkin länsimaalainen pariskunta ilmeisesti reppureissaamassa lastensa kanssa.

Kuala Lumpurissa pika visiitti lentokentällä, koneen vaihto 1,5 h. Söimme hiukan lämpimän majoneesitäytteisen croissant sämpylän, toivottavasti ei tule mitään jälkiseuraamuksia. Kenttä oli iso ja kaikki toimi, niin kuin piti. Ainut pelko oli, että laukkumme ei saapuisi perille.

Päästyämme Surat Thaniin hyvissä ajoin ja ajallaan (pisteet Air Asialle). Taksi + ferry koju löytyi heti laukkujen hakemisen jälkeen. Taksissa oli meidän lisäksi venäläinen nainen lapsensa kanssa ja puolalainen reissumies. Nainen oli asunut Kho Phanganissa jo neljä ja puoli vuotta. Hän ja puolalainen yllyttivät taksikuskia ajamaan kovempaa satamaan, jotta kerkeäisimme syömään ennen 2,5 h lauttamatkaa. Taksikuski ei ottanut ohjeistusta kovin kevyesti, koska keskinopeutemme oli noin 140 km/h koko tunnin ajo matkan ajan, jonka piti kestää aluksi 1,5h. Nainen ei ollut edes kovin innokas turvavyön pitäjä itselleen taikka lapselleen, toisaalta taksikuskilla oli onnea tuottavia esineitä roikkumassa taustapeilistään.

Laivaan päästyämme nukahdimme kannelle melko nopeasti, olimmehan olleet hereillä jo neljältä aamuyöstä asti, vaihtaneet maata kahdesti, olleet kahdella lennolla, busseissa ja takseissa.

Venäläinen nainen lupasi auttaa meitä perillä vuokraamaan skootterit oikeasta paikasta, jotta saamme hyvän diilin. Skootteri on kuulemma ainut vaihtoehto liikkua saarella järkevästi. Jännäää!

Laiva matkan jälkeen, odotimme venäläistä naista satamassa skootterien hankintaa varten. Satamassa oli poliiseja, taksikuskeja ja ihmisiä jakamassa flyereitä. Venäläinen tiesi konkarina, että laivasta kannattaa lähteä viimeisenä, jos haluaa välttää tungosta. Saimme uuden karkeat tehokkaat skootterit + kypärät tietysti, vaikka kypärän pitäminen ei välttämättä paikallinen tapa olekkaan.

Enni ja Milla olivat odottamassa meitä majapaikassa, jonne meidän piti nyt löytää itse täällä uudessa paikassa. Hiukan väsytti ja paita oli hiestä märkä päivän reissaamisen/repun kantamisen/lämpötilan seurauksena, joten halusimme vain nopeasti suihkuun ja syömään. Tämän johdosta Joel päätti käyttää arvokasta mobiilidataa, mitä mä en edes voi käyttää jostain kumman syystä, vaikka laittaisinkin kaikki asetukset puhelimesta päälle. Google mapsin avulla löysimme perille suhteellisen kivuttomasti. Nyt suihkuun ja syömään.