Mikon seikkailut

Aikainen herätys oli jo rutiinia uuteen kohteeseen lähdettäessä. Menimme ensimmäisellä HSR:llä, eli High speed rail-junalla, koska päivän ensimmäiset kyydit olivat opiskelijoille puoleen hintaan. Normaalilla junalla matka Kaohsiungiin kestäisi reilut kaksi tuntia ja HSR:llä se kesti alle tunnin. Kaohsiung on Taiwanin toisiksi isoin kaupunki. Siellä on myös MRT käytössä, johon käy sama Easy-card, jonka ostimme jo ensimmäisenä päivänä Taipeissa. Easy-card on ollut älyttömän hyvä konsepti, josta mainitsen varmasti vielä tulevaisuudessakin. Emme kerenneet vanhentua puoltakaan tuntia Kaohsiungissa, kun olimme jo bussissa Kentingiin, joka on Taiwanin eteläisin paikkakunta ja yleinen turistirantakohde. En odottanut, että julkinen liikenne toimisi näin hyvin Taiwanissa. Olin jo miltei tottunut heikkoon julkiseen liikenteeseen aikaisemmissa kohteissani, eivätkä odotukseni olleet korkealla. Kentingistä olimme varanneet kolme yötä Kenting Youth hostellista. Se oli keskeisellä paikal...

Olimme junamatkalla hiukan huolissaan, koska meillä ei ollut mitään viemistä uudelle vuokranantajallemme. Asuisimmehan samassa asunnossa hänen kanssaan, joten hyvä lahja olisi varmasti hyvä startti tulevalle viidelle kuukaudelle. Onneksi Markus bongasi junan ikkunasta Carrefourin sen saapuessa asemalle, joten kävimme hakemassa Carrefourista viinipullon ja suklaarasian lahjaksi uudelle land leidillemme. Olihan nyt kiinalaisen uudenvuodenaatto ja lahjojen antaminen kuuluu kiinalaiseen kulttuuriin. Land leidimme Kelly oli odottamassa meitä ulkona, kun taksimme saapui talon eteen. Yllätykseksemme hänen englantinsa oli parempaa, mitä Markus oli facebook chatista tulkinnut. Hänen lisäksi vastassa oli hänen tyttärensä Sunnie, joka oli totta kai vierailemassa äitinsä luona, koska olihan kyseessä vuoden merkittävin juhlapyhä. Sisällä odotti myös kaksi pientä koiraa nimeltä Na Na ja Nu Nu. Koirat pyörivät hysteerisenä ympärillämme, kun saavuimme olohuoneeseen. Koirat olivat tosi mukavi...

Saavuimme Taoyuanin lentokentälle noin vartin yli yksi yöllä. Olimme suhteellisen virkeitä, vaikka takana oli jo koko päivä matkustamista. Johtunee luultavasti jännittävästä tilanteesta, koska olimmehan uudessa paikassa. Lämpötila oli reilu kymmenen astetta ja vettä tihkutti taivaalta. Meidän täytyi päästä Taipeihin ja tähän aikaan yöstä, ainoat vaihtoehdot olivat bussi tai taxi. Tällä kertaa kävi hyvä tuuri kyytien suhteen. Ostettuamme bussiliput, myyjä sanoi bussin olevan juuri lähdössä. Lähdimme juoksemaan kohti pysäkkejä ja saimme pysäytettyä bussin tienvarteen ja hyppäsimme kyytiin. Seuraavaa olisi saanut odottaa tunnin, koska kello oli jo kaksi yöllä, eikä busseja mennyt enään normaaliin tahtiin 15 minuutin välein. Taipeissa kävimme ostamassa kaupasta purtavaa ja juotavaa, minkä jälkeen lähdimme suuntaamaan hostellille. Tämä kävi kätevästi, koska olimme ladanneet kartan puhelimeen etukäteen Maps.me-sovellukseen. Hostellin väki oli jättänyt avaimet respan pöydälle odottamaan...

Viimeisenä pysäkkinä Palawanilla oli Sabang, joka on tunnettu maanalaisesta joesta. Maanalainen joki on Unescon suojelukohde ja se on valittu yhdeksi maailman seitsemästä uudesta luonnon ihmeestä. Matkustaminen tänne suosittuun kohteeseen oli kuitenkin taas hiukan vaivalloista, koska aloitimme matkamme Coronin saarelta ja rannikkovartiosto kielsi lauttojen menemisen merelle. Tämän vuoksi otimme laivamatkan suoraan Puerto Princesaan, joka kesti 15 tuntia. Laiva oli ihan kohtuullinen ja kaikilla matkustajilla oli varattu oma punkka ja ylimmällä kannella oli baari, josta sai virvokkeita ja eväitä. Lähtö oli kuitenkin aikaisin, joten ajattelimme, että ostamme edellisenä iltana jotain eväitä aamupalaksi. Hedelmäsäilyke osoittautui kohtalokkaaksi valinnaksi, koska pari tuntia sen syömisen jälkeen alkoi olo hiukan heikentyä ja hedelmät pyrkivät pois samaa tietä, mistä olivat menneet sisään. Tämän sattumuksen vuoksi matkasta tuli suhteellisen pitkä, mutta olo oli onneksi parempi, kun saav...

Veneemme Coronille lähti 8:20 ja boarding alkoi jo 7:20, eli kyseessä oli taas aikainen aamu, koska tätä ennen täytyi vielä tehdä check-out, löytää satama ja syödä aamupala. Matka kesti vajaat viisi tuntia. Merenkäynti + veneen kova nopeus tarkoittivat suuria pomppuja lähes koko matkan ajan. Markus otti pahoinvointilääkkeen ja monet oksentelivat matkan aikana. Itse kirjoittelin blogia ja kuuntelin äänikirjaa. Nähdessäni vierustovereiden rientävän vessaan ja roskiksien ääreen, tunsin itseni onnekkaaksi, koska en ole ikinä kärsinyt matkapahoinvoinnista. Perillä etsimme itsemme lähimpään ravintolaan ja otimme kyydin Fat Monkey hostellille. Fat Monkey antoi erittäin hyvän ensivaikutelman, kun vastassa oli koiranpentuja ja piha oli täynnä riippumattoja. Saimme paikasta ainoan vapaan huoneen, jossa oli noin 120 cm leveä sänky. Tämä ei ollut aivan ihanteellinen ratkaisu, mutta kyllä tässä pari yötä selviäisi. Paikan omistaja ”Emily” oli erittäin ystävällinen ja teki kaikkensa,...

Myöhäinen lähtö El Nidoon ei juuri haitannut, koska pakettiauto oli huomattavasti parempi kuin Port Bartoniin mentäessä. Markus oli kyllä varannut paikan etupenkiltä, mutta lähdön koittaessa hän ei sitä kuitenkaan saanut. Itse kuuntelin Isän antamaa äänikirjaa koko matkan ajan, joten neljä tuntia vierähti melko kivuttomasti. Vieressäni istujalla oli sama ongelma kuin minulla aikaisemmin, eli hän torkahteli jatkuvasti ja oli myös pahoillaan aiheuttamasta häiriöstä. El Nidossa meinasimme aluksi kävellä majapaikallemme Clifftower Apparatelleen, mutta tricycle kyyti maksoi vain 50 pesoa (vähän alle euron) puolentoista kilometrin matkalle, joten päätimme hyödyntää tilaisuuden. Clifftower on luonnollinen nimi hostellille, koska El Nidoa ympäröi korkeat kalliot, jotka ovat jo nähtävyys itsessään. Täällä ”tuktukeja” sanottiin tricycleiksi, mutta niiden ulkomuotokin on hiukan erilainen. Tuktukeissa mopo tai moottoripyörä on hytin edessä, mutta tricycleissä hytti on mopon vieressä. U...