Ensivaikutelma Taichungista 15.2 – 16.2

Olimme junamatkalla hiukan huolissaan, koska meillä ei ollut mitään viemistä uudelle vuokranantajallemme. Asuisimmehan samassa asunnossa hänen kanssaan, joten hyvä lahja olisi varmasti hyvä startti tulevalle viidelle kuukaudelle. Onneksi Markus bongasi junan ikkunasta Carrefourin sen saapuessa asemalle, joten kävimme hakemassa Carrefourista viinipullon ja suklaarasian lahjaksi uudelle land leidillemme. Olihan nyt kiinalaisen uudenvuodenaatto ja lahjojen antaminen kuuluu kiinalaiseen kulttuuriin.

Land leidimme Kelly oli odottamassa meitä ulkona, kun taksimme saapui talon eteen. Yllätykseksemme hänen englantinsa oli parempaa, mitä Markus oli facebook chatista tulkinnut. Hänen lisäksi vastassa oli hänen tyttärensä Sunnie, joka oli totta kai vierailemassa äitinsä luona, koska olihan kyseessä vuoden merkittävin juhlapyhä. Sisällä odotti myös kaksi pientä koiraa nimeltä Na Na ja Nu Nu. Koirat pyörivät hysteerisenä ympärillämme, kun saavuimme olohuoneeseen. Koirat olivat tosi mukavia, joten toivon, että selviän tästä ilman mitään allergiaoireita. Joimme aluksi kahvit ja kävimme perusasiat läpi. Asunto oli yllättävän iso, neljä kerrosta ja huoneet olivat mukavan oloisia. Tilanne oli siis paljon parempi, mitä odotimme. Wifi-yhteyden takia päätin mennä toisen kerroksen huoneeseen, vaikka kolmannessa kerroksessa olisi ollut huone Markuksen ison huoneen vieressä. Markus sai ison huoneen, koska oli hoitanut asuntoasiaa minun ollessa reissussa.

Huone valinnan ja kahvien jälkeen lähdimme käymään ostoskeskuksessa hakemassa lakanoita, pyyhkeitä ja ruokaa. En ollut ennen tällaisia asioita ostanut, enkä väsyneenä ja nälkäisenä pystynyt nauttimaan tästä uudesta kokemuksesta. Shoppailun jälkeen kävimme syömässä ja suuntasimme takaisin kämpille. Kelly ja Sunnie lähtivät sukulaistensa luo juhlimaan uutta vuotta ja me jäimme järjestelmään huoneitamme. Lakanat asennettuani kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Illalla kävelimme lähistöllä ja kävimme viereisellä night marketilla syömässä ja katsomassa meininkiä. Ostimme ensimmäistä kertaa paikallista ”herkkua”, nimeltä stinky tofu. Stinky tofu oli ihan syötävää, mutta en nyt aivan vielä siitä innostunut. Pelasin erästä renkaan heitto peliä, josta voitin litran oluen. Peli maksoi 100 dollaria, joka saattaa hyvin olla litran oluen hinta paikallisessa marketissa. En tosin nähnyt muiden voittavan näinkään hienoa palkintoa. Lähialue vaikutti kaiken kaikkiaan hyvältä ja turvalliselta. Kunhan nyt löytyisi vielä hyvä kuntosali järkevän matkan päästä, niin kaikki asiat olisivat kohdallaan.

Seuraavana päivänä vierailimme Kellyn siskon luona, koska hän järjesti suvulle kiinalaisen uudenvuodenlounaan. Hän pyysi meitä mukaan ja sanoimme kyllä, koska ei meillä ollut päivälle muutakaan tekemistä. Tämä oli kyllä ihan hauska nähdä, miten paikalliset viettävät juhlapyhiään. Meininki muistutti suomalaista joulupäivää. Kaikenlaista ruokaa oli tarjolla ja ihmiset näyttivät nauttivan toistensa seurasta. Pöytätavat eivät ole Taiwanissa niin tarkat, eivätkä ihmiset pukeutuneet mihinkään tiettyyn juhla-asuun päivän kunniaksi, mutta tämä sopi meille erittäin hyvin, koska emme paikallisia tapoja kovin tarkkaan vielä tienneet + meillä ei ollut mitään kovin siistejä vaatteita mukana. Kokeilimme tietysti kaikkia ruokia ja söimme kulhomme niin tyhjiksi kuin vain puikoilla pystyimme, eli pohjalle jäi riisiä. Suoriuduimme tästä aivan kunnialla ja saimme vielä jäädä asumaan Kellyn luokse.

Illalla kävimme vielä kävelemässä kaupungilla ja menoa näytti riittävän. Ihmisiä oli tosi paljon kerääntynyt kaupungin läpi menevän joen molemmin puolin. Joki/puro oli koristeltu valoin ja erilaisin kasvein, luultavasti kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi. Kaupungissa näytti olevan paljon vilskettä ja hyvän oloinen tunnelma. Paljon oli ravintoloita, mutta meidän piti kuitenkin tarkistaa paikallisen Mäkkärin tarjonta. Mäkkäri oli hyvä ja kaupungista jäi hyvä ensivaikutelma. Eiköhän täällä muutaman kuukauden viihtyisi.

Ps. Bussit ovat ilmaisia Taichungissa.