Italian Alpit, Dolomiitit 31.1-9.2.2025
Tätä matkaa oli odotettu pitkään. Matkaan lähtivät Minä, Vilma, Anu, Sakari, Saramaria, Aksu, Pepe ja Lotta. Saramaria oli saanut idean yhteismatkasta yli vuosi sitten, kun oli käynyt Itävallan Alpeilla. Matka oli vähän niinkuin valmistujaislahja minulle ja Saramarialle. Olin toivonut yhteistä matkaa, kun valmistuin helmikuussa 2020, mutta koronarajoitukset alkoivat heti maaliskuussa. Nyt 2025 helmikuussa oli sopiva hetki. Matka oli varattu keväällä 2024, jolloin Vilmalla oli vielä polven kuntoutus käynnissä ristisideleikkauksen jälkeen. Ennen tätä matkaa ei Vilma ollut lumilautaillut miltei kahteen vuoteen, joten ei myöskään tiedetty miten Vilman polvi lumilautailuun reagoisi. Onneksi se kesti hyvin.
No sitten itse reissuun. Matka Oulusta oli pitkä, kun lento lähti Helsingistä. Lähdimme kohti Jyväskylää perjantaina 31.1 ja lauantaina sitten yhdessä Äidin ja Isän kanssa helsinki-vantaan lentokentälle. Sekin päivä oli pitkä ennen kuin pääsimme majapaikkaamme Innsbruckissa. Minä ja Aksu olimme kuskeina, kun lähdimme autolla Munchenistä. Sakke oli vuokrannut 8 hengen Citroenin pakettiauton. Mahduimme (6 hlö) juuri siihen laskettelukamojen kanssa. Pienempi auto ei olisi riittänyt. Auto toimi moitteettomasti. Autossa oli todennäköisesti kitkarenkaat, koska kohteessamme oli lunta ja pakkasta. Pepellä ja Lotalla oli oma vuokra-auto.
Innsburckissa nukutun yön jälkeen kävimme vähän keskustassa käppäilemässä ja ihastelemassa maisemia. Tähän oli hyvin aikaa, koska check-in Corvarassa oli vasta iltapäivällä, eikä Innsbruckista ollut sinne matkaa kuin pari tuntia. Edellisenä iltana olimme ajaneet pimeässä emmekä olleet vielä päässeet ihastelemaan maisemia, mutta nyt vuoret näkyivät. Olin vuoria aiemminkin nähnyt, mutta näky teki silti vaikutuksen. Laaksossa ei ollut lunta, mutta vuoret olivat lumen peitossa. Nautimme päiväkahvit ulkona auringossa, jonka jälkeen lähdimme kohti Corvaraa. Tie puikkelehti vuorien välissä ja pieneni vähitellen lähestyessämme Dolomiitteja. Samalla kun tie pieneni, niin maisemat muuttuivat sitä vaikuttavimmiksi. Kun aiemmin vuoret olivat pyramidin mutoisia, niin täällä ne olivat korkeita ja suoraseinäisiä. Ei tarvinnut paljon puhelinta katsella, kun maisemat olivat kuin fantasia elokuvasta. Aksu ei kerinnyt vielä maisemia ihastelemaan, koska serpenttiinitie vaati kuskin täyden keskittymisen.
Perillä löysimme helposti La Tambra hotellille, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä hiihtohissiltä ja Corvaran keskustasta. Corvara oli pieni ja rauhallinen alppikylä. Illalla kävimme ostamassa kuuden päivän hissiliput ja kiertelemässä Corvarassa.
Loman rytmi löytyi hyvin nopeasti. Syömään heti, kun aamupala aukeaa 7:30, laskemaan klo 9, pesulle hotellin kylpylään klo 17, illalliselle hotellin ravintolaan klo 19 ja nukkumaan 21 jälkeen. Italiassa kello oli tunnin jäljessä Suomen talviaikaa, joten rytmi oli oikein sopiva. Jos olet katsonut elokuvan ”Päiväni murmelina”, niin loma fiilis oli melko sama, mutta hyvällä rentouttavalla tavalla. Metatyötä ei tarvinnut juuri tehdä, kun agena oli selvä. Ainoat päätökset koskivat sitä missä minäkin päivänä laskettaisiin. Kelin puolestakaan ei juuri tarvinnut stressata, koska joka päivälle oli luvattu leutoa säätä ja aurinkoa. Lämpötila oli miellyttävä pikku pakkanen ja auringossa saattoi olla hyvinkin lämmintä. Voisi jopa sanoa, että parempaa säätä ei olisi voinut toivoa.
Illalliset söimme aina hotellilla, mutta lounaan nautimme rinteessä. Ravintola vaihtoehtoja oli paljon ja hinnat olivat kohtuulliset. Pitsa 2500m korkeudessa oli n. 15€. Söimme yleensä ulkona, koska aurinko lämmitti, eikä ylhäälläkään tuullut. Kelit olivat oikeasti naurettavan hyvät.
Rinteet olivat aamupäivällä hyvässä kunnossa, mutta lounaan jälkeen ne olivat monin paikoin kumpareilla ja mössöä, koska laskijoita oli paljon. Rinteiden ulkopuolella oli vain vähän lunta, joten emme päässeet harrastamaan vapaalaskua, mutta sekään ei harmittanut, koska keli oli muuten täydellinen.
Laskimme paljon Alta Badiassa ja Arabbassa. Kiersimme Sellaronda kierroksen myötä -ja vastapäivään. Sellaronda on laskettelureitti Sella vuoriston ympäri. Se kiertää neljän laskettelukeskuksen läpi: Alta Badia, Arabba, Val Di Fassa ja Val Gardena. Näihin keskuksiin pääsimme vain laskettelemalla ilma muita liikkumismuotoja. Näiden lisäksi kävimme autolla Cortina D’Ampezzossa ja salaisella laskulla Lagazuoissa, missä oli reissun vaikuttavin laskumaisema. Samaisella reissulla Lagazuoissa palasimme vähän erikoisemmalla hissillä. Hissinä toimi kahden hevosen valjakko, joka veti noin 50 laskijaa takaisin Armentolaan.
Sarkku ja Aksu aamupäiväkahveilla Sellarondan varrella Val Di Fassassa.
Meikä lähtemässä laskemaan alas Lagazuoin huipulta.
Hauskana lisänä Dolomiti Superski:llä oli oma sovellus, johon sai kerättyä pisteitä laskemalla tiettyjä mäkiä ja ottamalla hissejä. Kun oli kerännyt 100 pistettä pääsi osallistumaan arvontaan. 100 pistettä ei tullut aivan helposti. Piti kiertää sellaronda, ottaa useita eri hissejä, laskea maailman cup rinteitä jne. Viimeisenä päivänä piti vielä ottaa useita tuttihissejä, että 100 pistettä tuli täyteen.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja kaikilla oli varmasti mukavaa. Kiitokset kaikille osallistujille ja Sakke&Pepe Alppi tarvels matkatoimistolle. Grazie mille!
Kommentit
Lähetä kommentti