Mikon seikkailut

Pohdimme Ilarin kanssa, mitä tekisimme syksyllä. Syksymme on ollut kohtalaisen kevyt koulun osalta, joten aikaa olisi myös nauttia elämästä. Aluksi ajattelimme koulun laskuseuran järjestämää Ruka-reissua, mutta sinne olimme jo osallistuneet useasti ja reissu on fyysisesti melko rasittava, joten halusimme käyttää nämä rahat jollain muulla tavalla. Vanha kämppikseni Otto Skinnarilasta oli tällä hetkellä vaihdossa Portossa, joten kysyimme, että olisiko ok, jos tulisimme käymään syksyllä ja tämähän sopi Otolle. Puhuimme muidenkin kavereiden kanssa reissusta ja loppujen lopuksi meitä lähti yhteensä 6 moikkaamaan Ottoa. Lennot ja majoitus hoidettiin mahdollisimman edullisesti ja järkevästi, jolla säästimme jo pitkän pennin. Reissuhan oli melko lyhyt keskiviikosta sunnuntaihin, mutta se oli aivan riittävästi, kun ottaa huomioon reissun agendan, Portoon tutustuminen ja hauskan pito. Lensimme portugalilaisella TAP airilla ja lennoissamme oli vaihto Lissabonissa. Menomatka meni sutjakkaa...

Kaverini Jesse ehdotti, että lähtisimme käymään Lapissa vaeltamassa noin pari viikkoa ennen reissua. En ollut koskaan oikein ajatellut vaeltamista, mutta sanoin, että voisin vaikka lähteäkin. Ajatus jäi kyllä puheen tasolle, mutta kun tulin käymään taas Jyväskylässä kysyin Jesseltä, että pitäisikö reissua miettiä yms. No Jessehän juuri lopetteli töitään roskakuskina ja sanoi, että voisi lähteä, vaikka seuraavana päivänä. Sitten alkoikin nopea selvittely mihin kannattaisi mennä ja minkälainen reitti suorittaa. Ei siinä mennyt kuin pari päivää ja olimme ajamassa kohti pohjoista. Puhuin tästä reissusta Vilman kanssa ja hänkin oli halukas lähtemään ja kykeni tähän spontaaniin lähtöön, koska hänelläkin oli parin viikon tauko töistä. Näin saimme nopeasti porukan kasaan ja lähdimme kaikki kohti ensimmäistä vaellusreissuamme. Matkaan lähdimme noin yhdeksän aikaan aamulla ja edessä olisi kuitenkin +12 h ajomatka Saariselän Kiilopäälle. Menimme kuopion kautta, koska Vilma haki äitin...

Kreikkaan lähtö oli melko spontaani, kun uusi tuttavuuteni Vilma kysyi, haluaisinko lähteä ulkomaille hänen kanssaan, koska hän ei ollut ikinä ollut ja haluaisi kovasti mennä. Sanoin tietysti, että mennään vaan, koska matka on mielestäni aina loistava sijoitus sekä pääsisin pätemään matkailu kokemuksellani. Siispä aloimme katsella äkkilähtöjä ja päädyimme kreikan Kosiin, koska se vaikutti hyvältä ja oli edullinen. Lentomme lähti noin yhdeksän aikaan, joten jouduimme lähtemään melko aikaisin Jyväskylästä. Päätimme mukavuus syistä mennä autolla, joten herätys ei ollut niin kivulias kuin se olisi ollut julkisilla mentäessä. Kaikki meni mallikkaasti ja olimme kentällä hyvissä ajoin. Portille mentäessä turistien olemuksesta selvisi, mikä oli oikea portti. Kaikki olivat selvästi valmistautuneet viettämään rentouttavan viikon altaan ja allasbaarin väliä seilaten. Kosilla lentokentällä kaikki sujui tehokkaasti ja nopeasti. Olimme tietysti varanneet TUI:n bussikuljetuksen Blue...

Viimeiset päivät Taiwanissa olin hiukan haikealla tuulella, koska aika oli mennyt niin nopeasti. Tämä sai minut hiukan kauhistumaan, mutta kun ajattelen elämääni Suomessakin, niin aikani menee täälläkin todella nopeasti. Olen tottunut tekemään paljon kaikkea koko ajan, eikä silloin ajan kulumista tiedosta niin tarkasti. Välillä on kuitenkin hyvä käydä mökillä hiljentymässä ja kokeilla, miltä tuntuu, kun ei ole, niin paljon kaikkea tekemistä. Viikonloppukin voi tuntua pidemmältä kuin kaupungissa ja ajatukset ovat paremmassa järjestyksessä kotiin tultaessa. Mielestäni suoritettavat askareet olisi hyvä saada pois mielestä aina silloin tällöin ja unohtaa kaikki, mitä pitäisi olla suorittamassa. Itselleni tähän tarkoitukseen sopii liikunta. Liikkuessa keskityn pelkästään sillä hetkellä olevaan suoritukseen ja unohdan kaiken muun. Sekin voi olla liikunnan hyviä puolia muiden terveydellisten hyötyjen lisäksi. Taiwanin ajanjakso elämästäni oli ohi. Olin kaivannut kyllä Suomeen aik...

Hong Kong on viimeinen kohteemme paluu matkalla Suomeen. Fiilis on vähän haikea, kun Taiwan jäi taakse ja yksi vaihe elämästä olisi taas ohi. Aika meni niin nopeasti. Siitä huolimatta koitin nauttia Hong Kongista täysin rinnoin. Hong Kongiin meistä lähti minä, Markus ja Lauri tuli samana iltana perässä, koska hänen perheensä oli vierailemassa Taiwanissa. Henri lähti Suomeen jo aiemmin töiden perässä. Hong Kongille emme suunnitelleet ihan hirveästi ohjelmaa, mutta visio oli, mitä voisi tehdä. Kaupunkihan on maailman isoimpia, joten suunnilleen kaikki on mahdollista, mitä ikinä mieleen tulee. Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vain ympäriinsä ja kävimme ensimmäistä kertaa Tim Ho Wanissa syömässä. Tim Ho Wan on Michelin tähden ravintola ja edullinen sellainen. Ruoka ei kuitenkaan ollut mitenkään kovin erikoista näin Taiwanin ruokiin tottuneena. Illalla kävimme Ce La Vi kattobaarissa, johon emme meinanneet shortsit jalassa päästä, mutta tekivät kuitenkin poikkeuksen ja saimme...