Porto, Portugali 7 – 12.11.2018

Pohdimme Ilarin kanssa, mitä tekisimme syksyllä. Syksymme on ollut kohtalaisen kevyt koulun osalta, joten aikaa olisi myös nauttia elämästä. Aluksi ajattelimme koulun laskuseuran järjestämää Ruka-reissua, mutta sinne olimme jo osallistuneet useasti ja reissu on fyysisesti melko rasittava, joten halusimme käyttää nämä rahat jollain muulla tavalla. Vanha kämppikseni Otto Skinnarilasta oli tällä hetkellä vaihdossa Portossa, joten kysyimme, että olisiko ok, jos tulisimme käymään syksyllä ja tämähän sopi Otolle. Puhuimme muidenkin kavereiden kanssa reissusta ja loppujen lopuksi meitä lähti yhteensä 6 moikkaamaan Ottoa.

Lennot ja majoitus hoidettiin mahdollisimman edullisesti ja järkevästi, jolla säästimme jo pitkän pennin. Reissuhan oli melko lyhyt keskiviikosta sunnuntaihin, mutta se oli aivan riittävästi, kun ottaa huomioon reissun agendan, Portoon tutustuminen ja hauskan pito. Lensimme portugalilaisella TAP airilla ja lennoissamme oli vaihto Lissabonissa. Menomatka meni sutjakkaasti ja olimme keskiviikko iltapäivällä Portossa.

Majoituksenamme oli Airbnb-asunto, joka oli aivan keskustassa. Kämppä oli muuten hyvä, mutta tilaratkaisut olivat hiukan erikoisia. Erikoisuudesta kertoo esim. se, että asunto koostui kahdesta pienemmästä asunnosta ja reitti asuntojen välillä kulki vessojen kautta. Ensimmäisenä päivänä kiertelimme hiukan kaupungissa ja kävimme muun muassa syömässä food courtilla ja kävelimme Porton ykkösnähtävyyden ylitse, mikä oli korkea silta Porton ja Vila Nova de Gaian kaupungin välillä. Illalla portossa oli todella nättiä, mutta reissumme aikana joka päivä satoi vettä.

Reissumme aikana joukkoomme liittyi lisää porukkaa, jotka eivät päässeet vielä tulemaan keskiviikkona. Meitä oli yhtenäkin iltana 10 suomalaista viettämässä iltaa. Kävimme silloin syömässä vähän hienommassa paikassa, missä maistoin turskaa, joka oli ihan kohtalaista, mutta turska kalana ei ole kovin ihmeellistä. Valitsin turskan, koska Portossa olomme aikana vaikutti siltä, että paikalliset ovat lihan ystäviä, eivätkä syö paljoa kasviksia, joten annoksessa oli muuta kuin lihaa ja siinä oli myös kasviksia. Portolaisten ruokailutottumuksista hyvänä esimerkkinä oli kaupungissa tutuksi tullut aamupala ”Francesinha”, joka oli juustolla vuorattu leipä täynnä lihaa ja uitettu tomaattikastikkeessa. Minulle tarjoiltiin näitä välillä vaikken niitä edes tilannut. Veikkaisin, että ravintoarvoiltaan Francesinha on yhtä terveellinen kuin askillinen tupakkaa.

Porto oli mukava pieni kaupunki, jonka kokee hyvin parissa päivässä. Illanvieton lisäksi kävimme katsomassa jalkapalloa, jossa katsojia oli noin 50 000. Jalkapallokulttuuri on isossa roolissa Portugalissa, niin kuin muuallakin keski- ja etelä-Euroopassa. Paluu matkalla myöhästyimme jatkolennolta ensimmäisen lennon viivästymisen takia, minkä vuoksi jouduimme jäämään Lissaboniin vuorokaudeksi. Ei tässä mitään, kun lentoyhtiö tarjoaa majoituksen ja matkat, mutta itse sairastuin ruokamyrkytykseen, joten en päässyt Lissabonista nauttimaan. Joskus näinkin, mutta reissusta jäi silti positiivinen fiilis. Ainut vain, että tämän loman jälkeen tarvitsi heti uuden loman.