Saariselkä, Urho Kekkosen Kansallispuisto 2

Kaverini Jesse ehdotti, että lähtisimme käymään Lapissa vaeltamassa noin pari viikkoa ennen reissua. En ollut koskaan oikein ajatellut vaeltamista, mutta sanoin, että voisin vaikka lähteäkin. Ajatus jäi kyllä puheen tasolle, mutta kun tulin käymään taas Jyväskylässä kysyin Jesseltä, että pitäisikö reissua miettiä yms. No Jessehän juuri lopetteli töitään roskakuskina ja sanoi, että voisi lähteä, vaikka seuraavana päivänä. Sitten alkoikin nopea selvittely mihin kannattaisi mennä ja minkälainen reitti suorittaa. Ei siinä mennyt kuin pari päivää ja olimme ajamassa kohti pohjoista. Puhuin tästä reissusta Vilman kanssa ja hänkin oli halukas lähtemään ja kykeni tähän spontaaniin lähtöön, koska hänelläkin oli parin viikon tauko töistä. Näin saimme nopeasti porukan kasaan ja lähdimme kaikki kohti ensimmäistä vaellusreissuamme.

Matkaan lähdimme noin yhdeksän aikaan aamulla ja edessä olisi kuitenkin +12 h ajomatka Saariselän Kiilopäälle. Menimme kuopion kautta, koska Vilma haki äitinsä luota joitain varusteita ja itse ostin retkeily kengät Matkuksen XXL:stä, koska eihän minulla sellaisia ollut ja jälkeen päin voin sanoa, että en olisi kyllä selvinnyt lenkkareilla, mikä oli minun alkuperäinen ajatukseni reissujalkineista. Emme tienneet vielä lähtiessämme, missä majoittuisimme ensimmäisen yön, mutta soitin UKK:n palvelunumeroon ja he antoivat paikallisen hotellin numeron, josta löytyi edullinen majoitus ensimmäiseksi yöksi ja parkkipaikka vaelluksen ajaksi. Olimme myöhään illalla perillä ja olen iloinen, että emme joutuneet nukkumaan teltassa/autossa ensimmäistä yötä.

Ensimmäisen päivän alkuperäinen kohde oli Tuiskukuru, jonne oli noin 27 km matka. Hotelliaamupalaa syödessäni ajattelin, että lähtömme viivästyi sen verran, että meidän kannattaisi kääntää reitti toisin päin ja mennä sittenkin Lankojärvelle, jonne oli 19 kilometriä, jotta kerkeäisimme sinne ennen pimeän tuloa, joka tuli noin 18.30. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla teimme lounasta ja juttelimme paikalla olevien retkeilijöiden kanssa. Pysähdyimme siis Rautulammella, jonne oli noin 11 km ja kävely sinne sujui kevyesti, vaikka rinkkani painoikin reilu 20 kg. Retkeilijät olivat menossa tuiskukurulle, koska torstaina olisi kirkas keli ja oiva päivä Sokostin huiputukseen. Siispä mekin vaihdoimme takaisin alkuperäiseen suunnitelmaamme ja kävelimme Tuiskukurulle ensimmäisenä päivänä. Kun pääsimme perille, oli jo pimeää ja jalkoja jomotti. Matkaa tuli noin. 30 km, koska emme menneet suorinta tietä Tuiskukurulle suunnitelma muutosten takia. Paikalla oli onneksi konkari, joka oli lämmittänyt Tuiskukurun autiotuvan lämpimäksi. Hän antoi meille paljon vinkkejä ja oli kovin puhelias.

Hienoa UKK:n kansallispuistossa on kyllä erittäin hyväkuntoiset ilmaiset autiotuvat, missä yövyimmekin, joka yö reissumme aikana. Autiotuvissa on makuulaverit, kaasuhella, astioita, pöytä, tuoleja, kamina, polttopuita ja puucee tuvan läheisyydessä. En olisi kyllä arvannut, että retkeily olisi näin luksusta.

Toinen päivämme alkoikin rauhallisesti. Nukuimme pitkään ja söimme aamiaista. Kävelimme rinkkojen kanssa Luirojärvelle, jonne oli noin 8 km matka. Siellä söimme lounasta lämpimässä autiotuvassa. Jätimme tavaramme autiotupaan ja lähdimme huiputtamaan Sokostia, joka on UKK:n korkein tunturi. Sokostille oli matkaa noin 5 km ja korkeus ero suunnilleen 450 m. Tämä tuntui niin kevyeltä, kun oli tottunut kantamaan raskasta rinkkaa selässään. Sokostilla olessamme sinne laskeutui helikopteri. Hetken jo toivoin, että olisimme päässeet kyytiin, mutta Jesse murskasi toiveajatteluni kertomalla, että tähän kopteriin mahtuisi vain yksi matkustaja kuljettajan lisäksi. Päästyämme takaisin autiotuvalle kävimme saunassa, jota konkari piti meille lämpimänä. Kävimme myös Jessen kanssa uimassa hyytävässä 1 asteisessa vedessä. Mukana tuomamme minttupullo kyllä helpotti hiukan kylmässä vedessä uimista.

Perjantaina lähdimme pestyinä ja puhtailla vaatteilla kohti Lankojärveä, jonne olimme suunnitelleet menevämme ensimmäisenä päivänä. Matkan puolivälissä kastelin kenkäni upposi jään läpi ja kenkäni kastui. Olin jo vaipumassa suureen masennukseen, mutta parin sadan metrin jälkeen huomasin, että ainoastaan nilkkani kastui, eikä tilanne ollutkaan niin paha. Matka oli todella hieno ja loppumetreillä oli pieni yhteinenkin koettelemus. Tämä koettelemus oli vesistönylitys, joka vaati housujen riisumista, jos halusi pitää vaatteet ja kengät kuivana. Minusta oli hauska hiukan koetella itseäni tällaisella haasteella, mutta Vilmalle se oli aika kova paikka. Uskon, että hänkin muistelee tätä myöhemmin lämmöllä, kunhan aikaa kuluu tarpeeksi ja ikävät tuntemukset kylmästä vedestä unohtuvat. :D Lankojärven majassa oli yhteensä seitsemän ihmistä, mutta tilaa oli silti riittävästi ja saimme kuivattua vaatteemme yön aikana.

Lauantain etappi meni sutjakkaasti ja pidimme taas lounastauon Rautulammella, missä pysähdyimme myös ensimmäisellä kerralla. Silmissä kiilui jo normaali ruoka, koska retkeilyruuat alkoivat tulla korvista, enkä niitä viimeisenä päivänä edes suostunut syömään. Onneksi mukana myös puuroa ja suklaata. Olimme takaisin Kiilopäällä ennen neljää ja päätimme lähteä ajamaan heti kohti etelää, koska sääennuste lupasi pakkasta yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Tämähän vaikutti päätökseemme, koska olimme liikenteessä kesärenkailla ja ainakin Rovaniemelle asti tie oli paikoittain lumen peitossa. Ei tarvinnut paljon kahvitaukoja pidellä, kun kuolemanpelko piti kuskin hereillä. Yövyimme Oulussa ja pääsimme sunnuntaina kotiin.

Reissusta jäi erittäin positiivinen kokemus ja olisin odottanut, että kävely olisi ollut rankempaa, mutta hyvin sitä jaksoi, kun nukuimme suhteellisen hyvin autiotuvissa ja pidimme huolta nesteytyksestä sekä syömisestä. Retkeilykengät olivat erittäin tärkeät vaikean maaston ja purojen ylitysten takia, lenkkareilla reissu olisi ollut aivan toisenlainen. Tosin ei kannata yleensä lähteä suoraan uusilla kengillä, vaan kengät pitäisi sisään ajaa, jotta ne muovautuvat jalkaan. Itsellänihän kävi hyvä tuuri, kun kengät sopivat täydellisesti. Suosittelen UKK:ta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vaelluksesta.