Hong Kong 15 – 20.6.2018

Hong Kong on viimeinen kohteemme paluu matkalla Suomeen. Fiilis on vähän haikea, kun Taiwan jäi taakse ja yksi vaihe elämästä olisi taas ohi. Aika meni niin nopeasti. Siitä huolimatta koitin nauttia Hong Kongista täysin rinnoin.

Hong Kongiin meistä lähti minä, Markus ja Lauri tuli samana iltana perässä, koska hänen perheensä oli vierailemassa Taiwanissa. Henri lähti Suomeen jo aiemmin töiden perässä. Hong Kongille emme suunnitelleet ihan hirveästi ohjelmaa, mutta visio oli, mitä voisi tehdä. Kaupunkihan on maailman isoimpia, joten suunnilleen kaikki on mahdollista, mitä ikinä mieleen tulee.

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vain ympäriinsä ja kävimme ensimmäistä kertaa Tim Ho Wanissa syömässä. Tim Ho Wan on Michelin tähden ravintola ja edullinen sellainen. Ruoka ei kuitenkaan ollut mitenkään kovin erikoista näin Taiwanin ruokiin tottuneena. Illalla kävimme Ce La Vi kattobaarissa, johon emme meinanneet shortsit jalassa päästä, mutta tekivät kuitenkin poikkeuksen ja saimme jäädä, kunhan lähtisimme ennen kymmentä. Näköalat olivat mahtavat, mutta baari oli hiukan pieni ja mikäli haluaisi istumaan vaadittaisiin siihen pöytävaraus. Joimme vain yhdet juomat ja lähdimme hostellille odottamaan Laurin saapumista.

Lauantaina ohjelmassa oli ravirata. Tämä oli meille kaikille ensimmäinen kerta raveissa ja puitteet olivat varmasti kohdallaan. Meininki oli aika intensiivistä, kun lähtöjä oli noin kolmenkymmenen minuutin välein ja siinä välissä pitäisi päättää, mille hevosille rahansa laittaa ja käydä lunastamassa tiketit. Menestys oli hiukan heikon puoleista, koska emme tienneet lajista mitään. Viimeisessä lähdössä hävityt rahat oli tarkoitus voittaa takaisin, mutta ennakkosuosikki ei päässyt kärkikolmikkoon. Siitä huolimatta kokemus oli viihdyttävä ja tulevaisuudessakin voisi vastaavaan osallistua, jos muistaa pitää malttinsa vedonlyönnin kanssa. Illalla kävimme Mr.  Wongin ravintolassa, joka oli suosittu vaihto-opiskelijoiden keskuudessa. Ystäväni Julius suositteli paikkaa ja Mr. Wong vastasi kyllä odotuksiin, vaikka paljon siltä odotinkin. Iltaa jatkoimme Mr. Wongissa tapaamiemme italialaisten kanssa.

Sunnuntaina nukuimme tietysti pitkään, koska edellinen ilta oli venynyt hiukan myöhälle. Aloitimme päivän iltapäivällä syömällä aamupalaa läheisellä ostarilla. Tämän jälkeen suuntasimme Victoria peakille, joka on yksi Honkkarin suosituimmista nähtävyyksistä. Huipulta näkee Honkkarin koko komeudessaan ja monissa rakennuksissa on erilaisia valo esityksiä. Huipulle otimme Uberin, koska motivaatiota kävelyyn ei ollut ja huipulle menevään Tramiin oli valtavat jonot. Uber oli kyllä voittajan valinta tässä tilanteessa.

Maanantaina menimme Macaoon, mikä on myös kiinan itsehallinto alue. Macao oli portugalilaisten hallinnassa, minkä vuoksi kaikki kyltit ovat myös portugaliksi. Macao on tunnettu kasinoistaan, ja tunnelma oli melko samanlainen kuin Las Vegasissa. Pelasimme vähän, mutta Lauri oli ainut, kuka voitti mitään. Voitto meni oikeaan osoitteeseen, koska Lauri ei palaisi Suomeen vielä pariin viikkoon, joten rahalle oli varmasti tarvetta.

Tiistai oli viimeinen päivämme. Kohokohtana oli etukäteen varmaamme Sandbox VR-peli. Pelissä oli tarkoitus ampua zombeja ja kaikkea muuta liikkuvaa. Idea ei sinänsä kuulosta erikoiselta, mutta tämänlaista Virtual Reality peliä ei varmasti monessa paikassa vielä ole. Pelipaikkana toimi suhteellisen tyhjä huone ja päällämme oli VR-lasit, kuulokkeet ja kaikenlaisia muita varusteita. Hauskaa tässä oli se, että olimme kaikki samassa pelissä ja meidän täytyi työskennellä yhdessä, että pääsisimme pelin läpi. Kun varusteet ovat päällä ja laittaa lasit päähän, niin tuntuu kuin olisi aivan erimaailmassa, niin kuin onkin. Uskon, että pelaaminen menee tulevaisuudessa tähän suuntaan. Illalla kävimme vielä katsomassa fudista ja puimassa vaihdon tapahtumia.

On mukavaa palata takaisin Suomen todellisuuteen. Eniten odotin ruokaa, raikasta ilmaa ja omaa autoa. Nyt juhannuksen viettoon ja toipumaan ennen töiden alkamista.