Hualien 1 – 3.6.2018

Hualienin reissu tuli nopeasti eikä oikein ollut energiaa suunniitella, mitä Hualienissa kannattaisi tehdä. Hualien on kuitenkin Taiwanin yksi suosituimmista kohteista, joten se oli pakko käydä katsastamassa ja tämä oli viimeinen vapaa viikonloppumme Taiwanissa. Voin kuitenkin sanoa, että Hualien oli luultavasti siistein paikka, missä kävimme Taiwanissa. Taroko Gorge luonnon puisto oli aivan uskomaton ja matka vuoriston läpi Taichungiin veti suomipojan hiljaiseksi.

Reissulle lähdimme siis autolla, koska se oli edullisin vaihtoehto, koska junalla/bussilla mentäessä meidän täytyisi vuokrata skootterit Hualienissa, eikä nekään aivan ilmaisia ole. Skoottereilla halusimme ajaa, mutta Hualienissa sataa usein, joten päädyimme auto vaihtoehtoon. Autolla matkustaminen on mielestäni mukavaa, ainakin näin Taiwanissa, kun se on harvinaista herkkua. Hualieniin päätimme ajaa Taipein kautta moottoritietä pitkin, koska Google maps näin neuvoi, mutta paluu matkan teimme vuoriston läpi, jota emme todellakaan katuneet.

Hualien oli paljon isompi kaupunki kuin odotin. Hualien on Taipien jälkeen suosituin turisti kohde Taiwanissa, joten kaupungissa oli useita hienoja hotelleja. Yritimme etsiä viime maanjäristyksessä kallistuneita hotelleja, mutta ne oli luultavasti keretty jo purkaa, koska emme niitä löytäneet. Kaupungista löytyy kaikki samat jutut, mitä löytyy muistakin Taiwanin kaupungeista, joten niissä ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Tärkein asia Hualienissa on kuitenkin Taroko Gorge luonnonpuisto. Siellä vietimme kaksi päivää lauantain ja sunnuntain.

Ensimmäisenä päivänä ajelimme ympäriinsä pieniä vuoristoteitä ja jouduimme pysähtelemään jatkuvasti ottamaan kuvia sekä kummastelemaan maisemia. Kävimme myös pienellä hiking-reitillä, joka oli erittäin helppokulkuinen ja kaikille sopiva. Maisemat olivat kivat, mutta halusimme jotain haastavampaa. Siksi haimme poliisilta lupaa Wenshan-Lushui-reitille, jonne ei päässyt ilman lupaa. Tämän reitin kävelimme sunnuntaina.

Launtaina ennen suuntaamista takaisin hostellille Hualieniin päätimme käydä katsomassa Wenshanin kuumia lähteitä. Ne olivat suljettu, mutta kun pääsimme lähemmäksi, huomasimme, että siellä oli ihmisiä, joten kiersimme kieltomerkit ja menimme joen rantaan, missä lähteet sijaitsivat. Ihmiset olivat kanssa Taichungista, mutta he olivat Amerikasta tulleita opiskelijoita, jotka opettivat englantia Taichungissa ala-asteella. He suosittelivat hyppäämistä veteen, mutta olisin kyllä mennyt ilman suosituksiakin. Joen vesi oli kylmää, mutta jokeen virtaavista kuumista lähteistä tuli välillä, niin kuumaa vettä, että lähteen alla ei voinut olla. Lähteestä tullut vesi haisi jollekin, luultavasti rikille, mutta siitä en ole aivan varma. Hyviä kohtia oli useita ja vietimme lähteellä ainakin tunnin pimeän tuloon saakka. Uin myös viileässä joessa, joka oli mukavaa vastapainoa noin 40. asteiselle kuumalle lähteelle. Lilluminen kuumassa vedessä sai aikaan hiukan samanlaisen tunteen kuin saunassa, lihakset olivat rentoutuneet ja alkoi väsyttää. Menimme aikaisin nukkumaan, koska aamulla olisi aikainen lähtö patikointireitille, johon olimme juuri hakeneet luvat.

Sunnuntainen reitti oli melko viidakkoinen pätkä. Ohje aika reitille oli viisi tuntia, mutta suoritimme sen reilussa kolmessa ja pidimme kuitenkin reilusti kuvaus-/juomataukoja. Näköalat olivat reitin loppupuolella mahtavia, mutta ilmaiseksi nekään eivät tulleet, koska reitti oli fyysisesti melko haastava. Laskuja ja nousuja oli todella paljon, eikä maasto ollut mitään helppo kulkuisinta. Vesi loppui jo kilometri ennen reitin loppua, mutta onneksi loppu oli lähinnä laskeutumista. Tämän reitin äitinikin pystyisi kävelemään, mutta ehkä aikaa voisi varata sen viisi tuntia. Reitin jälkeen tulimme jäätelökioskille, joka tuli kyllä tarpeeseen, koska olimme melko janoisia/nälkäisiä. Autolle olisi vielä puolen tunnin kävely, mutta onneksi alustana olisi asfalttitie.

Paluu matka Taichungiin osoittautui todella mahtavaksi kokemukseksi. Onneksi google ehdotti tätä reittiä, koska muuten se olisi varmaan jäänyt kokematta. Tie meni vuoriston läpi ja korkein kohta kävi lähellä 3,5 kilometriä meren pinnasta. Maisemat olivat henkeäsalpaavia, minkä takia jouduimme pysähtymään useaan otteeseen. Taiwan sai lisäpisteitä ja mielipiteeni vuorista meni myönteisempään suuntaan. Ehkä siellä voisi vierailla uudemmankin kerran. Tämä oli mielestäni paras reissumme Taiwanissa ja suosittelen ehdottomasti käymään Hualienissa ja Taroko Gorgessa, mikäli Taiwaniin eksyy. Muistakaa vain perehtyä paikkoihin etukäteen ja parhaalle reitille pitää hakea lupa muutama päivä etukäteen. Tämän takia emme sinne päässet, mutta jäipähän jotain ensi kertaan.