Etelä-Taiwan, Kenting ja Kaohsiung 19.2 – 23.2.2018

Aikainen herätys oli jo rutiinia uuteen kohteeseen lähdettäessä. Menimme ensimmäisellä HSR:llä, eli High speed rail-junalla, koska päivän ensimmäiset kyydit olivat opiskelijoille puoleen hintaan. Normaalilla junalla matka Kaohsiungiin kestäisi reilut kaksi tuntia ja HSR:llä se kesti alle tunnin. Kaohsiung on Taiwanin toisiksi isoin kaupunki. Siellä on myös MRT käytössä, johon käy sama Easy-card, jonka ostimme jo ensimmäisenä päivänä Taipeissa. Easy-card on ollut älyttömän hyvä konsepti, josta mainitsen varmasti vielä tulevaisuudessakin. Emme kerenneet vanhentua puoltakaan tuntia Kaohsiungissa, kun olimme jo bussissa Kentingiin, joka on Taiwanin eteläisin paikkakunta ja yleinen turistirantakohde. En odottanut, että julkinen liikenne toimisi näin hyvin Taiwanissa. Olin jo miltei tottunut heikkoon julkiseen liikenteeseen aikaisemmissa kohteissani, eivätkä odotukseni olleet korkealla.

Kentingistä olimme varanneet kolme yötä Kenting Youth hostellista. Se oli keskeisellä paikalla ja oli yksi halvimpien joukosta. Paikka oli erinomainen, koska palvelut olivat lähellä ja iltaisin paikka muuttui night marketiksi. Night market oli suhteellisen iso ja ihmisiä oli paljon. Night marketeissa on yleensä mukava kierrellä ja katsella, mitä kaikkea heillä on tarjolla. Kentingin rannat eivät olleet aivan samaa luokkaa kuin Kambodzhassa ja Filippiineillä (Rantakuvasta tarkkasilmäisimmät voivat huomata ydinvoimalan reaktorin suojakuvun.). Ensimmäisenä päivänä menimme kuitenkin rannalle, koska emme olleet uineet meressä pitkään aikaan. Tarkastelimme samalla surfauskurssin toimintaa, koska ajattelimme myös osallistua vastaavalle. Aallot olivat melko pieniä, mutta kuulemma sopivat surfauksen harjoitteluun mainiosti. Illalla tapasimme yhden surfausohjaajan, joka suostui vetämään meille kurssin seuraavana iltapäivänä, kun vuorovesi olisi sopiva. Pitää vielä mainita, että Nan wan Beach, missä olimme, oli hiukan kaupungista poispäin, mutta pääsimme sinne bussilla, joka toimi tietysti Easy-cardilla.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään, koska olimme heränneet edellisenä päivänä edullisen HSR-junalipun takia jo 5:45. Keli oli hiukan pilvinen, mutta päätimme silti lähteä rannalle aamupalan jälkeen. Voisimme käydä uimassa ja makoilla biitsillä ennen kurssimme alkamista. Yliarvioin taas UV:n sietokykyni ja totesin olevani jälleen ravun värinen, kun näin itseni peilistä. Pilvinen sää yllätti taas matkailijan ja olisi pitänyt vain laittaa sitä aurinkorasvaa.

Surfauskurssi alkoi hyvissä merkeissä. Ohjaaja tuli ilmoittamaan meille mönkijällään, että keli olisi suotuisa ja voisimme aloittaa. Aluksi harjoittelimme maalla ja siirryimme sitten veteen. Pääsimme molemmat ratsastamaan aalloilla, mutta parin laskun jälkeen Markuksen olkapää meni hetkellisesti poispaikoiltaan hänen ottaessaan laudasta kiinni kaatumisen yhteydessä. Markus näki parhaaksi mennä lääkäriin, koska käsi olkapää oli kuulemma todella kipeä. Itse jäin vielä harjoittelemaan ja juttelemaan ohjaajan kanssa, kunnes Markus pääsisi pois lääkäristä. Vaihdoimme ohjaajan kanssa numeroita, koska hän kutsui meidät käymään kaverinsa baarissa illalla ja sanoi myös itse menevänsä sinne. Menimmekin hänen kaverinsa baariin syötyämme ensin Korean BBQ-aterian, joka oli varmasti kallein tähän asti syömämme ateria, mutta myös yksi parhaista.

Viimeisenä päivänämme Kentingissä vuokrasimme auton skootterien sijaan, koska Markuksen käsi olisi seuraavat kaksi viikko kantositeessä, eikä pystyisi skootteria ajamaan. Autolla kävimme kiertelemässä lähialueen nähtävyyksiä. Rannat muistuttivat kovasti Kalifornian rantatietä, mutta pienemmässä mittakaavassa, olihan tässä vain meri välissä. Liikenne oli täällä rauhallista ja helppoa ajaa. Jos Taiwaniin eksyy, niin yksi hyvä vaihtoehto olisi vuokrata auto ja kiertää koko maa. Matka saaren ympäri on vain 1000 kilometriä, joten viikossa maan kiertää verkkaisellakin tahdilla.

Meillä oli vielä yksi yö etelässä ennen kuin lähtisimme takaisin Taichungiin perjantaiksi, koska kaverimme Henri saapuisi silloin. Kaohsiungiin pääsimme taas bussilla, jota joutui hiukan odottamaan, koska pari ensimmäistä, joihin yritimme päästä, olivat täynnä. Busseissa on huomattavasti vähemmän paikkoja, kun Suomessa ja olivat siksi myös suosittu ja mukava matkustustapa. Kaohsiungissa noudatimme peruskaavaa, veimme kamat hostellille ja lähdimme kaupungille. Meillä oli myös tapaaminen sovittuna vuokranantajamme tyttären Sunnien kanssa, kahvilassa, jossa hän työskenteli. Kahvi, jonka kahvilasta ostimme, oli varmasti hienoin kahvi, mitä olen ikinä juonut. Kahvit tulivat puutarjottimella, jossa oli kolmelasia ja lasinen kahvikannu. Yhdessä laseista oli jäätä, yksi oli shottilasi ja viimeinen oli pieni kahvikuppi. Shottilasi oli sitä varten, että pystyit maistamaan kaverisi kahvia, muiden kuppien tarkoitus on luultavasti ilmiselvä. Kahvit juotuamme kävimme syömässä Sunnien kanssa hänen suosittelemassaan paikassa. Loppuillan vietimme hostellillamme keräämässä henkistä energiaa 100 NT$ hintaisesta all you can drink beer-tarjouksesta. Joimme tietysti vain pari olutta ja menimme mäkkärin kautta nukkumaan.

Aamupäivällä keräsimme kamamme ja lähdimme tavallisella junalla takaisin Taichungiin Henriä vastaan. Mukavaa, että Hene liittyi seuraamme. Sanotaan, että tunsin oloni ruskettuneeksi nähdessäni Henen pakkasen karaiseman valkoisen naaman. Kerkeämme antamaan Henelle parin päivän perehdytyksen paikallisiin tapoihin, ennen kuin koulu alkaisi seuraavana maanantaina.