Loppuaika Koh Phanganilla 17.– 19.12.2017

Aikainen aamu, kun Jobi alkaa meuhkaamaan 7 aikaan. Ei se muuten haittaisi, mutta respa aukeaa vasta yhdeksältä, eli silloin saa vasta aamupalaa. En tiedä onko meidän majapaikkamme kyseisessä rytmissä vai onko yleinen tapa aloittaa päivä vasta yhdeksältä. Hyödynsimme aikaisen aamun ja menimme reenaamaan biitsille, joka on tuossa 15 metrin päässä bungalowimme ovesta. Reenin järkeen oli mukava mennä virkeänä suihkuun ja syömään. Valitettavasti syödessämme aamupalaa keli muuttui hiukan myrskyiseksi, eli ei oikein viitsi lähteä skootterilla mihinkään käymään.

Lähdimme uhmaamaan keliä ja ajamaan saaren itäosiin, jotka ovat hiukan vähemmän asuttuja ja tiet saattavat olla huonompia. Ajettuamme noin 15 min alkoi jo satamaan, mutta onneksi meillä oli sadeviitat, joten sade ei juuri menoa haitannut ja kelin oli luvattu muuttuvat paremmaksi päivän aikana.

Kävimme katsomassa muitakin vesiputouksia, mutta emme enää jaksaneet käydä niiden alla olevissa lammikoissa uimassa. Saaren itärannikolla aallot olivat huomattavasti isompia, kuin etelärannikolla, missä majapaikkamme sijaitsee. Itärannikko on suoraan Thaimaan lahdelle päin, eikä maata ole hetkeen tulossa vastaan, jos sinne päin lähtee soutamaan. Tällä rannalla oli myös meduusa varoitus, joten uiminen ei ollut kovin houkuttelevaa merenkäynnin ja meduusojen takia. Meduusan osuessa iholle, siihen on kaadettavaa viinietikkaa hetken aikaa. Rannalla oli viinietikkaa pulloissa meduusaiskujen varalta.

Saaren itäosaa tutkiessamme koitimme aina löytää lyhimmän reitin seuraavaan käymisen arvoiseen paikkaan, mutta kerran tämä johti siihen, että tie oli yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, ettei siitä skootterilla voinut ajaa. Yleensä tiet olivat tehty betonista, mutta tämä oli hiekka tie ja veden virtaus oli tehnyt siihen syviä uria, joten eteneminen oli mahdotonta. Tie tuntui siltä, kuin olisi ajanut syvään viidakkoon (saarella kyllä tuntuu, että kaikkialla olisi viidakkoa paitsi kaupungeissa) ja mahdollisesti uppoaisi juoksuhiekkaan. Olen kuitenkin varautunut tähänkin ja suosittelen kaikkia katsomaan youtubesta Bear Gryllsin ohjevideon, kuinka juoksuhiekasta pääsee pois. Ajelun aikana näimme myös elefantteja, joita en olisi odottanut saarella olevan, mutta ilmeisesti niitäkin oli tänne tuotu turistien iloksi. Elefanteilla on mahdollisuus ratsastaa ja kuulin Millalta, että elefanttien koulutus on erittäin julmaa puuhaa ja matkustushytit niiden selässä on koukuilla kiinni elefanttien ihossa (OMG).

Saarella järjestetään paljon bileitä, joista kuuluisimmat ovat full moon bileet, josta saari varmaan parhaiten tunnetaan. Meidän vierailumme aikana näitä bileitä ei järjestetty, mutta pienempiä olisi ollut tarjolla, jos kiinnostusta olisi löytynyt. Uskon, että full moon bileiden aikaan saari olisi ollut enemmän täynnä kännisiä turisteja. Nyt meininki oli melko rauhallista, mikä oli sinänsä ihan hyvä asia. Lähellä majapaikkaamme oli black moon bileet, joissa näytti olevan jotain ohjelmaa ja trance-musiikki kuului kovaa kämpällemme. Emme kuitenkaan jaksaneet mennä, koska sisäänpääsy ja hinnat olivat melko korkeita saaren muuten ollessa todella edullinen.

Viimeisenä päivänä tuuli oli melko kovaa, mutta päätimme suunnata chillaamaan rannalle sekä käydä uimassa meressä. Saaren etelärannikko sopimaton uimiseen, koska vesi on liian matala täälläpäin. Paras mahdollisuus uida on saaren länsirannikolla. Kävimme rannalla myös hieronnassa, joka maksoin noin 8€. Tämä sopi erittäin hyvin hieman eilisen illan venyttyä hieman normaalia pidemmäksi. Suomessa hieronnan taso on kyllä parempi, mutta ei tämäkään hullumpi ollut. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mikäli kohdalle sattuu.

Jobin ja minun tie erkaantuu Ennin ja Millan kanssa, koska lähdemme huomenna Bangkokiin ja he jatkavat hiukan pienemmälle ja autenttisemmalle saarelle Koh Taolle. Olisin mielelläni jäänyt saarelle pidemmäksi aikaa, koska saarella on hyviä mahdollisuuksia käydä kite surffaamassa. Kurssit ovat edullisia ja kestävät kolme päivää, joten se ei mahtunut tähän vierailuun. Seuraavia päivityksiä sitten Bangkokista!