Ensimmäinen kouluviikko, Asia University 26.2 – 2.1.2018
Vielä edellisenä
lauantaina olimme tietämättömiä monelta meidän pitäisi olla koululla
maanantaina. Yllätykseksi Hene oli saanut sähköpostin maanantain aikataulusta.
Meitä oli siis neljä suomalaista ja vain yksi oli saanut sähköpostin, no
onneksi sentään saimme tiedon. Menimme kouluun hiukan etuajassa, koska olemmehan
tunnollisia opiskelijoita ja halusimme katsastaa kampuksen ennen
esittelytilaisuutta. Esittelytilaisuus ”alkoi” 13:30 ja odotimme hiukan, että
puhujat saapuvat paikalle ja järjestäjät löytävät sopivan luentosalin.
Luentosalikin oli siis eri, mitä Henen saama ohjelma antoi ymmärtää. Uudessa luentosalissa
oli miellyttävät istuimet, mutta homeen tuoksu häiritsi hiukan keskittymistä. Tilaisuus
tunti hieman vasemmalla kädellä järjestetyltä varsinkin näin länsimaalaisen näkökulmasta,
mutta jotain tietoa siitä sai irti. Puhujien englannin kielen taito saattoi olla
niin ja näin. Viimeinen puhuja oli kansainvälisen toiminnan johtaja tai joku muu
vastaava, hänen esityksensä oli viihdyttävä ja siitä tuli ihan tervetullut fiilis.
Saimme luennon aikana eväslaatikot, joiden sisältö koostui lähinnä sokeripitoisista
leivoksista. Sellaisen setin jälkeen oli hiukan heikko olo, mutta sillä jaksoi kuunnella
esitykset loppuun.
Seuraavana päivänä
tulimme koululle taas noin puolen päivän tienoilla, koska tehtävänä oli pelkästään
ilmoittautua kursseille. Tämäkin oli hiukan haastavampaa kuin LUT:issa. Meidän yhteyshenkilömme
tulosti meille laput kursseista ja meidän piti rastittaa, mitä kursseja haluisimme.
Hän selvittäisi osuvatko kurssit päällekkäin ja tekisi meille lukujärjestykset.
Tätäkin piti odottaa päivä. Tietysti kurssit osuivat päällekkäin ja jouduimme tekemään
muutoksia. Muutosten jälkeen lukujärjestyksemme näytti todella hyvältä. Luentoja
olisi pelkästään tiistaista torstaihin ja tähän väliin mahtui kaksi kiinan kielen
ja kolme tietotekniikan kurssia. Lopputulos ei ollutkaan näin onnekas. Myöhemmin
selvisi, että valitsemistamme kursseista, yksi kiina siirtyisi perjantaille ja tietotekniikan
kursseja ei opetettu englanniksi. Ilmeisesti koko koulussa oli vain kolme englanninkielistä
maisteritason tietotekniikkakurssia. Nyt lukkarimme oli maanantaista perjantaihin,
luentoja oli muun muassa aamu yhdeksältä ja ilta seitsemältä. Tässä tilanteessa
Zen-tila joutui taas koetukselle, mutta ainut vaihtoehto on sopeutua uuteen tilanteeseen.
Emme voi asialle hirveästi mitään tehdä, menemme vain kursseille, mihin voimme mennä.
Reissuja tehdessä luentoja jää sitten vain välistä. Ilmeisesti kursseilla on jonkin
sortin läsnäolopakko, mutta ensiviikolla tiedämme taas lisää.
Vielä eräs sattumus
aiheutti hieman lisää takapakkia, kun olin aamulla treenamassa läheisessä puistossa.
Yleensä harjoittelen uusia liikkeitä ennen kuin aloitan sykkeitä nostavan osuuden,
joten harjoittelin käsillä seisontaa nojapuiden päällä. En ole aivan varma ”nojapuiden”
oikeasta nimestä, mutta sellainen paikka, missä voi tehdä dippi-liikettä. Tässähän
kävi hassusti, kun käsilläseisontani teräsputkien päällä lähti kaatumaan eteenpäin,
enkä saanut tasapainoa korjattua vaan kaaduin teräsputkien päälle. Kukaan ei tullut
kysymään sattuiko, mutta se oli varmasti pääteltävissä kipua lievittävästä kiroilusta
ja huudosta. Vedin kuitenkin vielä sykettä nostavan osuuden ilman jalkaliikkeitä
ja ajattelin kivun lieventyvän. Kävin vielä koulussa linkuttaen, mutta illalla päätin
mennä lääkärin vastaanotolle, koska en pystynyt vieläkään kävelemään normaalisti.
Vastaanotossa kukaan ei puhunut englantia, joten hyödynsin Kellyn(vuokranantajamme)
tarjouksen ja pyysin häntä tulemaan tulkkausavuksi lääkäriin. Kellyn saavuttua,
pääsin heti lääkärin vastaanotolle, röntgeniin, sain kaksi piikkiä, siteen jalkaan
ja olimme viidessätoista minuutissa kävelemässä kotiin. Koko setti maksoi noin 30
euroa, jonka saan vakuutuksesta takaisin. Lääkäri puhui tosin englantia, mikä oli
tilanne myös Markuksen käydessä lääkärin vastaanotolla Kentingissä.
Pelkkää koulunkäyntiä
arkemme ei kuitenkaan ollut. Läheinen salimme oli hiukan rujon puoleinen, mutta
siellä pystyi treenaamaan ihan kohtuullisesti. Ensimmäisellä kerralla selvisi, että
vanha omistaja oli kilpaillut olympialaisissa painonnostossa 1964 ja 1968. Lisäksi
kävimme night marketeilla (Isoin Fengjia) iltaisin, niin kuin kulttuuriin kuuluu.
Night marketit tuntuvat olevan ihmisten kohtaamis-/hengaamispaikka ennemmin kuin
baarit. Tässä huomaa kyllä eron länsimaalaiseen kulttuuriin, baareja eikä humalaisia
katukuvassa näy, ellei niitä lähde etsimällä etsimään. Paikalliset juovat mielummin
Bubble milk teetä, joka koostuu teestä, maidosta, jäästä ja maniokista valmistetuista
palloista. Palloja on yleensä runsaasti ja ne dominoivat juomakokemusta, vaikka
eivät juuri maistu miltään.
Perjantaina vierailimme paikallisella nähtävyydellä
nimeltä Ganomei Wetlands, jonne oli yllättävän pitkä matka keskustasta. Se sijaitsee
Taichungin rannikolla, missä kannattaa vierailla matalan vuoroveden ja auringonlaskun
aikaan. Kaverimme Lauri on innostunut kuvaamisesta, mutta sää ei ollut aivan otollinen
kuvien ottamiseen, koska luultavasti saasteet saivat ilman näyttämään sumuiselta.
Siellä on mahdollista nähdä rapuja ja erilaisia vesilintuja. Askelia tällä reissulla
tuli miltei 20000, joka oli melkoinen suoritus ontuvalla jalalla. Tässä oli ensimmäinen
viikko paketissa ja koulunkäynti alkaa toivottavasti seuraavalla viikolla.





Wau
VastaaPoistaWau indeed! Kiitos kommentista qwerty!
Poista