Ensimmäinen kouluviikko, Asia University 26.2 – 2.1.2018

Vielä edellisenä lauantaina olimme tietämättömiä monelta meidän pitäisi olla koululla maanantaina. Yllätykseksi Hene oli saanut sähköpostin maanantain aikataulusta. Meitä oli siis neljä suomalaista ja vain yksi oli saanut sähköpostin, no onneksi sentään saimme tiedon. Menimme kouluun hiukan etuajassa, koska olemmehan tunnollisia opiskelijoita ja halusimme katsastaa kampuksen ennen esittelytilaisuutta. Esittelytilaisuus ”alkoi” 13:30 ja odotimme hiukan, että puhujat saapuvat paikalle ja järjestäjät löytävät sopivan luentosalin. Luentosalikin oli siis eri, mitä Henen saama ohjelma antoi ymmärtää. Uudessa luentosalissa oli miellyttävät istuimet, mutta homeen tuoksu häiritsi hiukan keskittymistä. Tilaisuus tunti hieman vasemmalla kädellä järjestetyltä varsinkin näin länsimaalaisen näkökulmasta, mutta jotain tietoa siitä sai irti. Puhujien englannin kielen taito saattoi olla niin ja näin. Viimeinen puhuja oli kansainvälisen toiminnan johtaja tai joku muu vastaava, hänen esityksensä oli viihdyttävä ja siitä tuli ihan tervetullut fiilis. Saimme luennon aikana eväslaatikot, joiden sisältö koostui lähinnä sokeripitoisista leivoksista. Sellaisen setin jälkeen oli hiukan heikko olo, mutta sillä jaksoi kuunnella esitykset loppuun.

Seuraavana päivänä tulimme koululle taas noin puolen päivän tienoilla, koska tehtävänä oli pelkästään ilmoittautua kursseille. Tämäkin oli hiukan haastavampaa kuin LUT:issa. Meidän yhteyshenkilömme tulosti meille laput kursseista ja meidän piti rastittaa, mitä kursseja haluisimme. Hän selvittäisi osuvatko kurssit päällekkäin ja tekisi meille lukujärjestykset. Tätäkin piti odottaa päivä. Tietysti kurssit osuivat päällekkäin ja jouduimme tekemään muutoksia. Muutosten jälkeen lukujärjestyksemme näytti todella hyvältä. Luentoja olisi pelkästään tiistaista torstaihin ja tähän väliin mahtui kaksi kiinan kielen ja kolme tietotekniikan kurssia. Lopputulos ei ollutkaan näin onnekas. Myöhemmin selvisi, että valitsemistamme kursseista, yksi kiina siirtyisi perjantaille ja tietotekniikan kursseja ei opetettu englanniksi. Ilmeisesti koko koulussa oli vain kolme englanninkielistä maisteritason tietotekniikkakurssia. Nyt lukkarimme oli maanantaista perjantaihin, luentoja oli muun muassa aamu yhdeksältä ja ilta seitsemältä. Tässä tilanteessa Zen-tila joutui taas koetukselle, mutta ainut vaihtoehto on sopeutua uuteen tilanteeseen. Emme voi asialle hirveästi mitään tehdä, menemme vain kursseille, mihin voimme mennä. Reissuja tehdessä luentoja jää sitten vain välistä. Ilmeisesti kursseilla on jonkin sortin läsnäolopakko, mutta ensiviikolla tiedämme taas lisää.

Vielä eräs sattumus aiheutti hieman lisää takapakkia, kun olin aamulla treenamassa läheisessä puistossa. Yleensä harjoittelen uusia liikkeitä ennen kuin aloitan sykkeitä nostavan osuuden, joten harjoittelin käsillä seisontaa nojapuiden päällä. En ole aivan varma ”nojapuiden” oikeasta nimestä, mutta sellainen paikka, missä voi tehdä dippi-liikettä. Tässähän kävi hassusti, kun käsilläseisontani teräsputkien päällä lähti kaatumaan eteenpäin, enkä saanut tasapainoa korjattua vaan kaaduin teräsputkien päälle. Kukaan ei tullut kysymään sattuiko, mutta se oli varmasti pääteltävissä kipua lievittävästä kiroilusta ja huudosta. Vedin kuitenkin vielä sykettä nostavan osuuden ilman jalkaliikkeitä ja ajattelin kivun lieventyvän. Kävin vielä koulussa linkuttaen, mutta illalla päätin mennä lääkärin vastaanotolle, koska en pystynyt vieläkään kävelemään normaalisti. Vastaanotossa kukaan ei puhunut englantia, joten hyödynsin Kellyn(vuokranantajamme) tarjouksen ja pyysin häntä tulemaan tulkkausavuksi lääkäriin. Kellyn saavuttua, pääsin heti lääkärin vastaanotolle, röntgeniin, sain kaksi piikkiä, siteen jalkaan ja olimme viidessätoista minuutissa kävelemässä kotiin. Koko setti maksoi noin 30 euroa, jonka saan vakuutuksesta takaisin. Lääkäri puhui tosin englantia, mikä oli tilanne myös Markuksen käydessä lääkärin vastaanotolla Kentingissä.

Pelkkää koulunkäyntiä arkemme ei kuitenkaan ollut. Läheinen salimme oli hiukan rujon puoleinen, mutta siellä pystyi treenaamaan ihan kohtuullisesti. Ensimmäisellä kerralla selvisi, että vanha omistaja oli kilpaillut olympialaisissa painonnostossa 1964 ja 1968. Lisäksi kävimme night marketeilla (Isoin Fengjia) iltaisin, niin kuin kulttuuriin kuuluu. Night marketit tuntuvat olevan ihmisten kohtaamis-/hengaamispaikka ennemmin kuin baarit. Tässä huomaa kyllä eron länsimaalaiseen kulttuuriin, baareja eikä humalaisia katukuvassa näy, ellei niitä lähde etsimällä etsimään. Paikalliset juovat mielummin Bubble milk teetä, joka koostuu teestä, maidosta, jäästä ja maniokista valmistetuista palloista. Palloja on yleensä runsaasti ja ne dominoivat juomakokemusta, vaikka eivät juuri maistu miltään. 

Perjantaina vierailimme paikallisella nähtävyydellä nimeltä Ganomei Wetlands, jonne oli yllättävän pitkä matka keskustasta. Se sijaitsee Taichungin rannikolla, missä kannattaa vierailla matalan vuoroveden ja auringonlaskun aikaan. Kaverimme Lauri on innostunut kuvaamisesta, mutta sää ei ollut aivan otollinen kuvien ottamiseen, koska luultavasti saasteet saivat ilman näyttämään sumuiselta. Siellä on mahdollista nähdä rapuja ja erilaisia vesilintuja. Askelia tällä reissulla tuli miltei 20000, joka oli melkoinen suoritus ontuvalla jalalla. Tässä oli ensimmäinen viikko paketissa ja koulunkäynti alkaa toivottavasti seuraavalla viikolla.