Ho Chi Minh (Saigon), Vietnam 20.3 – 25.3.2018

Tällä kertaa lähdin matkaan itsekseni, mutta yksin minun ei tarvinnut matkustaa kuin Uber-kyydit ja lento. Matkassa vierähti kuitenkin jonkin aikaa, koska lentokentällä menee aina pari tuntia. Riku, Miitta, Jesse ja Aapo olivat tulleet Ho Chi Minhiin jo pari päivää aiemmin. Suunnitelmat menivät hiukan ristiin, kun he olivat tehneet paniikki ratkaisun Kambodzhassa ja ostaneet lennot Hanoista Taipeihin samalle päivälle, kun lennän Ho Chi Minhistä Taichungiin.  Paniikkiratkaisuun he ajautuivat, koska Vietnamiin mennessä sieltä pitää olla myös lento pois, joten he joutuivat ostamaan lennot, kun olivat kentällä menossa Vietnamiin. Helpoksihan järjestely ei näiden asioiden takia tullut, mutta kyllä tästäkin selvittiin.

Myös Miska ja Eemil olivat tulossa Kuala Lumpurista HCM:än viikonlopuksi, joten naamat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Riku päätti jäädä äijäporukan kanssa HCM:än ja muut jatkoivat matkaa Hanoihin, että kerkeävät näkemään paikan ennen Taipeihin matkustusta. Riku taas lenti lauantai yönä Hanoihin ja jatkoi siitä suoraan Taipeihin muiden kanssa. Itse lensin sunnuntaina Taichungiin ja kävin vaihtamassa vain puhtaat vaatteet kämpillä ja lähdin junalla Taipeihin Jyväskylä porukan oppaaksi. Aikataulu oli kohtalaisen tiukka, mutta kyllä kavereiden takia pystyy menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Kouluhommat jäivät hiukan puolitiehen tämän vierailun takia, mutta se ei ole tämän vaihdon prioriteetti.

Ho Chi Minhin ensi vaikutelma oli tosi sekava. Olin tottunut jo Taiwaniin sen verran, että roskien määrä teiden reunoissa ja liikenteen sekavuus yllättivät. Ensimmäisenä kentälle päästyäni päätin ottaa taksin. Yleensä suosin Uberia, mutta takseja oli niin paljon, että poikkesin toimintamallistani. Tämähän kostautui heti, koska kuski ei puhunut englantia, eikä tiennyt paikkaa johon olin menossa. Pitkän selvittelyn ja 200 000 dongin airport feen maksun jälkeen pääsin ulos taksista ja otin Uberin kavereideni luokse. Tässä vaiheessa vaikutelma HCM:stä ei ollut kovin positiivinen. Varsinkin, kun tähän sattumukseen lisää sen, että jouduin maksamaan noin 50€ siitä, että saan toisen nimen Viet Jet Airin matkalippuun, koska kuulemma ilman toista nimeäni lipussa en pääsisi koneeseen. Tämä oli kallis opetus siitä, että aina pitää laittaa myös toinen nimi lentolippua ostaessa.

Tapaaminen Jyväskylä porukan kanssa oli melkoisen lyhyt HCM:ssä. Kävimme läheisellä Bui Vien baarikadulla syömässä ja parilla oluella. Seuraavana aamuna he lähtivät jo Hanoihin Rikua lukuun ottamatta. Jäimme Rikun kanssa Rivergate Residencen uima-altaalle nauttimaan lämpimästä ilmasta. Kävimme räätälillä teettämässä paidat (todella halpaa vietnamissa) ja mietimme seuraavan päivän ohjelmaa. Paitoja ei saisi heti, vaan räätäli otti vain mitat ja sanoi paitojen olevan valmiita parin päivän päästä.

Seuraavana päivänä päätimme ottaa nopean katsauksen kaupungista ja se onnistui paikallisten opiskelijoiden avulla. Löysin sivun, mistä saattoi ottaa yhteyttä paikallisiin opiskelijoihin, jotka kierrättävät turisteja ympäri kaupunkia skoottereillaan ja kertovat historiasta pientä maksua vastaan. Tätä voin suositella erittäin lämpimästi, mikäli on Ho Chi Minhiin menossa. Näimme paljon, mitä emme muuten näkisi ja saimme tietoa Vietnamin historiasta. Ainoana varjopuolena voisi sanoa liikenteen olleen melko hurjaa varsinkin skootterin kyydissä. Voin sanoa, että Äitini ei kierrokselle osallistuisi, mutta nuorille rohkeille reissaajille vaihtoehto sopii hyvin.

Illalla Miska ja Eemil tulivat paikalle. Tästä alkoikin viikonlopun toinen teema, eli hauskanpito äijäporukalla, jonka voin sanoa onnistuneen hyvin. Kävimme kuitenkin myös sotamuseossa porukalla, joten jotain tuli opittuakin, mutta hauskanpito oli prioriteetti yksi. War Remnants museo oli sykähdyttävä kokemus, koska en sitä ennen ollut Vietnamin sodasta hirveästi tiennyt. Pahimpana mieleen jäi amerikkalaisten levittävän myrkyn (Agent Orange) aiheuttama tuho ja kärsimys. Museo on ehdottomasti Must see-kohde, mikäli HCM:ssä käy.

Oli kyllä mukava nähdä kavereita pitkästä aikaa, Miskaa sekä Eemiliä tulee varmasti nähtyä vielä Taiwanissa ja Kuala Lumpurissa tämän vaihdon aikana. Kohtalaisen rankan viikonlopun jälkeen oli aika palata Taiwaniin. Kerkesin juuri moikata Henriä sekä Markusta Taichungissa. Kävimme syömässä, jonka jälkeen lähdin heti Taipeihin, missä Jyväskylä porukka oli jo odottamassa.