Sihanoukville 27.12.2017 – 3.1.2018

Yöbussin jälkeen olimme todella väsyneitä. Bussi saapui Sihanoukvilleen klo 6 aamulla ja check-in hotelliimme oli yhden aikaan. Tämä on ensimmäinen kohde, jossa majapaikkamme oli hotelli, koska tähän aikaan vuodesta kaikki paikat olivat varattuja, joten vaihtoehtoja ei ollut. Hotellimme nimi oli Golden Star Inn ja se sijainti hiukan kaukana rannasta, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä.

Kävimme ensimmäisenä viemässä tavaramme hotellin säilytykseen ja pesemässä hampaat, minkä jälkeen lähdimme kävelemään rantaa kohti. Aamupalapaikat näyttivät olevan kiinni, mikä laski hiukan motivaatiota, mutta jatkoimme siitä huolimatta eteenpäin. Kävelimme pieniä hiekkateitä, jotka olivat hyvin huonossa kunnossa ja todella likaisia. Olen aika varma, että näimme tiellä kuolleen kissan, joka sai luultavasti odottaa siinä maatumistaan. Jos majoitus olisi lähempänä rantaa ei tarvitsisi näitä teitä nähdä, mutta kun varasimme myöhässä meillä ei ollut valinnan varaa.

Vihdoin ja viimein löysimme aamupalapaikan ja samalla hetkellä joku kaveri tulee puhumaan meille suomea. Suomea ei oltu hetkeen kuultu vierailta ihmisiltä, mutta tämäkin kaveri oli sellainen, että mieluusti en olisi kuulut sitä häneltäkään. Hän kyllä kehui aamupalapaikkaa ja sanoi sen olevan alueen paras, mutta jutustelu jäi kuitenkin siihen. Aamupalan jälkeen pojat jäivät hotellin aulaan nukkumaan ja menin itse salille (Golden Lion Gym), joka oli hotelliamme vastapäätä. Treeni oli ensimmäinen pitkään aikaan ja päätin tehdä kyykkyjä ja nostaa hiukan sykettä polkemalla kuntopyörää ja tekemällä punnerruksia. Tämähän johti siihen, että treeni loppui lyhyeen, kun mahalaukulta tuli pyyntö käydä laatoittamassa salin vessa uudelleen. Suuntasin takaisin hotellille ja onnekseni pojat olivat saaneet huoneen ajoissa.

Heti päästyämme huoneeseen menimme suoraan suihkuun ja nukkumaan. Herättyämme kävimme syömässä Big Easy hostel&ravintolassa, jonka jälkeen hengasimme Serendipity beachilla. Ranta oli

lyöty täyteen ravintoloita, joiden pöydät ja tuolit ulottuivat melkein vesirajaan asti. Netissä se on saanut paljon kritiikkiä tästä syystä, mutta väsyneenä hyvillä tuoleilla istuminen ei tuntunut lainkaan hullummalta. Tottakai ravintolat tulevat tarjoamaan menua, mutta dollarin kokiksen tai 50 sentin veden ostaminen ei luulisi kenellekkään olevan kynnyskysymys paikan välttämiseen.

Otimme tuktukin rannalta hotellille. Kaikki olivat vieläkin aivan poikki ja menimme suoraan nukkumaan. Yöbussi oli vienyt kaikkien voimat, vaikka siellä sängyt olivat. Loppureissun aikana koitan välttää yömatkustamista.

Seuraavana päivänä pojat makasivat kipeinä hotellilla. Itse kävin salilla, ostoksilla ja pari kertaa syömässä. Kävin ostamassa heille suklaata, nuudeleita, vettä ja limua. Siinä oli heidän ravintonsa sille päivälle. Pakko mainita mainiosta aamupalapaikasta sihanoukvillessä nimeltä Yellow breakfast. Yellow breakfast oli uskomattoman hyvä aamupalapaikka hotellimme lähellä. (tekstin lomassa kuva hämmentyneestä lapsesta yellow breakfastissa)

Julle oli jo kunnossa seuraavana päivänä, joten suuntasimme aamupäivästä Otres beachille Yellow breakfastin jälkeen (Kävimme joka aamu syömässä Yellow breakfastissa). Otres beach on varmasti mantereen puolella paras chillaus kohde Sihanoukvillessä. Jobi jäi vielä toipumaan hotellille, mutta Jullen kanssa saimme hyvän ranta päivän. Kävimme katsomassa, mistä seuraavan päivän boat trippimme lähtee ja heittelimme palloja paikallisten lasten kanssa (Lapset eivät pyytäneet edes rahaa. Outoa). Auringon lasku oli tosi idyllinen Otres beachilla. Ensimmäinen kuva on sieltä, mutta eihän sitä voi verrata oikeaan kokemukseen.

Kävimme vierailumme aikana myös Independence beachilla, joka oli muita rantoja selvästi rauhallisempi ainakin 30. joulukuuta (päivä, jolloin oli tarkoitus mennä boat tripille, mutta pojat olivat vielä heikossa hapessa). Täällä tein noin tunnin mittaisen treenin, kun pojat vielä parantelivat oloaan. Samana päivänä kävimme Jullen kanssa hiukan ulkona, kun edellisenä päivänä ihmiset mainostivat bileitä, jotka järjestettiin Otres beachilla. Iltahan oli muuten hauska, mutta illalla mennessämme pitseriaan astuin siellä olevan koiran hännän päälle. Koirahan tästä hiukan suuttui ja näykkäsi minua oikeasta pohkeesta. En antanut sen kuitenkaan häiritä, kun verta ei tullut, joten söin pitsan ja menimme kotiin nukkumaan.

31.joulukuuta oli tarkoitus tietysti juhlia uutta vuotta ja täällä olisi varmasti ollut puitteet kyseiseen toimintaan, mutta päivällä ollessamme rannalla alkoi oloni hiukan huonontua. Tästähän seurasi oksennuksen täytteinen tuktuk-matka takaisin hotellille. Kun kuume alkoi nousta korkeaksi ja oksentamiselle ei näkynyt loppua oli aika hakeutua sairaalaan. Niimpä uuden vuoden aatto ja päivä menivät sairaalassa toipuen. Hiukan harmittaa, että juhlat jäivät välistä, mutta kyllä uusia tulee. Olen kiitollinen Jullelle ja Jobille, koska auttoivat minut sairaalaan ja ottivat yhteyttä vakuutusyhtiöön, että kaikki saatiin hoidettua kunnolla. Uuden vuoden aaton liikenteessä ei autolla voinut kulkea, joten jouduin menemään päivystykseen mopon kyydissä. Matka kesti noin kymmenen minuuttia ja hankaluuksia tuotti erityisesti se, että käsissäni ja jaloissani ei ollut kunnolla tuntoa. Oli lottovoitto, kun tämä kyseinen mopokuski tuli kadulla vastaan, koska hän tiesi minne mennä ja puhui hyvää englantia. Hän ei edes pyytänyt kyydistä mitään maksua tai suostunut ottamaan sitä vastaa (tilanne on yleensä täysin päinvastainen). Jullella oli vielä hänen numeronsa ja hän oli kysynyt aamulla Jullelta, olenko kunnossa. Todella hyväntahtoinen kaveri.

Viimeisen yön vietimme Otres beachilla bungalowissa. En oikein pystynyt vielä tekemään mitään, mutta voitti se sairaalassa olemisen. Aamulla jouduin ottamaan toisen vesikauhurokotuksen. Kyllä sain vesikauhurokotuksen, kun kerroin sairaalassa, että koira näykkäsi minua ja söin pitsaa paljain käsin sen jälkeen, kun olin koskenut puremakohtaan. Rabiesrokotus on hiukan työläs prosessi, koska rokotuksia pitää ottaa 5 kappaletta yksi kerrallaan.

Seuraavaksi suuntaamme Jobin kanssa Koh Rongille, mistä palaamme takaisin 8.1, koska minun pitää olla silloin täällä ottamassa kolmas rokote. Julius jatkaa matkaansa Phnom Penhiin, sieltä Singaporen kautta Suomeen. Toivottavasti selviämme tästä eteenpäin ilman suurempia vastoinkäymisiä, vaikka Julius ei jatkakkaan matkaa kanssamme.

Sain tälläisen setelin, en tiedä onko oikea. Ainakaan kukaan ei ota sitä vastaan.