Kampot 10.1-12.1.2018

Tulimme Kampottiin pakettiautolla, mikä oli lyöty täyteen penkkejä matkustajille. Pakettiauto oli Kambodzhalaiseen tapaan melkein tunnin myöhässä ja matka kesti noin 50 % pidempään kuin lippuja ostaessa sanottiin (Lipun hinta oli kuitenkin vain 6 dollaria). Mukava kuitenkin olla Kampotissa, mutta usko meinaa loppua, kun maha ei ole vieläkään kunnossa ja tätä on jatkunut jo pari viikkoa. No onneksi lääkkeet toimivat kohtalaisesti ja suunta on selvästi parempaan päin.

Majoituksemme oli Karma Traders Hostel, joka oli aivan täydellinen paikka. Olen saanut joka kerta alapunkan, joka on yleensä huomattavasti parempi kuin yläpunkka. Joelin oli varmasti närkästynyt tästä asiasta ja tiputteli tavaroitaan molempina öinä yläpunkasta, jotka sitten tippuivat lattialle tai minun sängylleni. Kerran heräsin yöllä, kun Jobin läppäri tippui käteni päälle. Jos olisi tippunut päähän olisi varmasti aiheuttanut pahempaa jälkeä kuin Malaria (Jobin läppäri ei ole mikään ultrabook).

Malarialääkkitys on monesti ollut puheenaiheena ja monet ovat sitä mieltä, että eivät koe sitä tarpeelliseksi. Kielteinen suhtautuminen on aika yleistä, koska malarialääke (doksisykliini) tekee ihon erityisen herkäksi palamiselle ja laittaa mahan sekaisin. Näin kokivat myös Joel ja Julius. Mielummin on ilman malarialääkitystä kuin pilaa lomansa istumassa jatkuvasti vessassa ja kärsii palaneesta ihosta. Totesimme, että paraskeino on vain käyttää hyttysmyrkkyä iltaisin ja varmistaa, että hyttysverkossa ei ole reikiä. Itsekkin olen voinut noin 100 % paremmin ilman malarialääkettä. Emmekä ole edes nähneet hyttysiä juuri yhtään, ja vaikka hyttynen pistäisi Malarian mahdollisuus on todella pieni. Enemmän kannattaa olla huolissaan Denguekuumeesta, jota hyttyset myös levittävät, eikä siihen ole lääkettä. Tämän takia hyttysmyrkyllä suojautuminen on muutenkin miltei pakollista.

Kampotissa meillä oli vain yksisuunnitelma, osallistua Cambodia Jungle Roadin järjestämälle enduropyöräkierrokselle. Siem Reapissa ollessamme huonetoverimme kehuivat kierroksen maasta taivaaseen ja näyttivät meille Gopro-videoita kierroksesta. He osallistuivat myös vastaavalle kierrokselle Siem Reapissa ollessaan ja sanoivat Kampotin kierroksen olleen paljon parempi. Se kuulosti ja näytti niin siistiltä, halusin ehdottomasti tälle tourille. Matkamme lähestyessä Kampottia otin liikkeeseen yhteyttä ja sovimme tapaamisen 11.1 aamuksi. Tourin pitäjä oli tosi ystävällinen ja puhui hyvää englantia. Päästyämme liikkeeseen saimme valita varusteet päällemme ja ei aikaakaan, kun olimme tien päällä. Turhaa byrokratiaa ei juuri ollut, hän vain kysyi, osasimmeko ajaa ja sillä selvä. Jouduimme toki jättämään Joelin passin pantiksi, että emme karkaa pyörien ja varusteiden kanssa teille tuntemattomille. Minun passini oli jäänyt jo hostellille pantiksi skootterista, joka on kanssa aika pakollinen väline Kampotissa liikkumiseen. Liikennesääntöhän on, että isoimmat ajaa ensin, joten skootterilla saattaa joutua välillä odottamaan risteyksissä. Valotkin pitää muistaa sammuttaa päivällä, koska turisti saa siitä sakon suurella todennäköisyydellä.

Ensin ajoimme kaupungista pois hiekkatielle, jota kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme haastavimmille poluille. Pyörinä toimivat Hondan XR 250 enduropyörät. Reitti oli aivan uskomattoman hauska. Välillä sai ajaa kovempaa ja välillä oli vaikeitakin kohtia. Maisemat olivat uskomattoman hienot ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Edellisenä iltana oli satanut hieman vettä, joten reitillä oli paljon märkiäkin kohtia. Oppaamme kilpaili motocrossissa ja aina, kun näytti siltä, että pysyimme liian hyvin perässä, hän lisäsi vauhtia. Välillä hävitimme hänet näkyvistä, mutta kyllä hänet aina sitten löysi, kun seurasimme vain enduropyörän jälkiä hiekassa. Pidimme taukoja hienoissa paikoissa, mistä oli hyvä ottaa kuvia. Hän vei meidät muun muassa metsään, jossa kerättiin kumia kumipuista. En tiennytkään, että kumia valmistettiin enää nykyään kyseisellä menetelmällä, mutta kumipuita oli silmän kantamattomiin ja puissa oli pienet kulhot, joihin kumiaines kerättiin. Kaaduin kerran pehmeällä hiekalla ja pyörän käsisuoja vääntyi, niin että etujarrun painaminen ei enää onnistunut. Oppaalla oli paljon työkaluja mukana, jolla hän korjasi vian hetkessä ja pääsimme jatkamaan matkaan. Reissusta jäi todella hyvä fiilis ja ajoin varmasti osallistua vastaavalle tulevaisuudessakin. Moottoripyörällä ajaminen oli jotenkin todella hauskaa ja virkistävää. Kierros kesti kokonaisuudessaan noin 6 tuntia ja maksoi 60 dollaria. Ei paha!!

Kampot on aika laajalle levinnyt kaupunki ja täälläkin on varmasti paljon nähtävää, mutta Joelin aika reissussa käy vähiin, joten suuntaamme seuraavaksi Kambodzhan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Menemme taas vastaavalla pakulla, joten odottelua on varmasti luvassa.

Ps. Hostelleissa on aina koiria, joita pääsee silittämään. Karma Tradersissakin oli useita!

Motorbike tour aftermath.