Koh Rong 4.1 – 8.1.2018

Lähtö Koh Rongille viivästyi vielä päivällä, koska Joelille tuli yöllä heikko olo. Onneksi saimme vielä yhden yön Otres Beachin majapaikassamme. Tammikuun 4. päivä olimme molemmat semi kohtalaisessa kunnossa ja pääsimme lähtemään saarelle. Ennen lauttaan nousua kävin vielä sairaalassa ottamassa toisen rabies-rokotteen. 8. päivä oli kolmas rokotus, joten sen takia jouduimme palaamaan jo silloin mantereelle.

Lauttafirma mainosti matkan kestävän 30 min, mutta myöhäisen lähdön ja välipysähdyksien jälkeen olimme oikealla rannalla Koh Rongilla reilun kahden tunnin jälkeen. Matkan teki erityisen pitkäksi sen, koska vatsan kunto ei ollut vielä aivan 100 %. Maihin päästyämme suuntasimme suoraan majapaikkaamme Happy Elephant Guesthouseen. Majapaikka oli ihan kohtalainen, mutta ei ehkä ihan rahan arvoinen. Se oli hiukan syrjässä rannan sykkeestä, mikä oli ihan harkittu liike, koska monet arvostelut sanoivat musiikin kuuluvan koko yön läpi, jos majoittuu rannan tuntumassa.

Ensimmäisenä aamuna menimme Adventure Adamin liikkeeseen ja vuokrasimme kahden hengen kajakin ja snorklaus välineet. Lähdettyämme rannasta matkan teko oli todella hidasta. Merenkäynti oli rauhallista, mutta kajakkimme lähti pyörimään jatkuvasti muutaman vedon jälkeen. Uskon, että vika oli kajakissa eikä melomistaidoissamme. Kävimme rantaa läheisellä olevalla saarella, jota Adam suositteli. Saarella ympärillä oli mahtavan näköisiä koralleja ja paljon erilaisia kaloja, joten snorklaaminen oli erittäin mukavaa kirkkaassa merivedessä. Välineetkin olivat todella hyvät. Saaren jälkeen meloimme läheiselle rannalle. Tässä vaiheessa lihaksia poltti ja energiat alkoivat olla lopussa, joten olimme rannalla hetken lepäämässä ja kävimme syömässä. Eväillä emme olisi jaksaneet meloa takaisin. Eväämme olivat lähinnä Oreoita ja sipsejä, koska paljon muuta evääksi kelpaavaa ruokaa ei ollut kaupoissa tarjolla.

Melomispäivän jälkeen chillasimme vaan rannalla, koska kunto oli taas heikennyt rankan päivän jälkeen. Paloin jokin verran merellä ja luulen, että sain auringonpistoksen, koska edellisenä iltana olo oli melko heikko. Rantapäivä menikin urheiluksi, koska kaksi reissumiestä naapurivaltiostamme Ruotsista halusivat haastaa meidät biitsissä. Viime pelikerta sijoittuu varmaan heinäkuulle, joten touchii sai hiukan hakea. Pelasimme pari peliä ja hävisimme Ruotsalaisille, mikä jäi kaihertamaan aika pahasti. Loppu päivän chillasimme ja katsoimme netflixiä.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen, joku sisäänheittäjä yritti myydä meille venereissuaan Long Beachille, mihin kuului juomista ja syömistä. Alkoholia saarella tyrkytettiin vähän joka paikassa, mutta sairaalassa hoitajat sanoivat, että en saa juoda alkoholia kahteen viikkoon saamieni lääkkeiden takia. Saarella olisi hyvät mahdollisuudet juhlia, mutta juhlat jäivät tällä kertaa välistä. Sisäänheittäjä kertoi myös, että rannalle voi kävellä viidakon läpi. Tähän ideaan tartuimme heti ja lähdimme vaihtamaan kenkiä. Viidakko polku oli erittäin vaikea kulkuinen. Siellä oli paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja. En välttämättä veisi äitiäni tälle luontopolulle, vaikka hän tykkääkin paljon luonnossa kävelemisestä. Viidakkopolun alkuvaiheessa oli varoitus käärmeistä, joita saarella oli kyltin mukaan useita. Tärkeintä pureman jälkeen on muistaa, minkälainen käärme oli ja lähteä rauhallisesti kävelemään rantaa kohti, että voidaan antaa oikeaa vastamyrkkyä ja syke on pidettävä mahdollisimman alhaisena. Lähdimme koittamaan onneamme käärmeitä vastaan tietysti lyhyissä shortseissa ja lenkkareissa (Varustus näkyy viidakko kuvista). Emme kuitenkaan nähneet käärmeitä, harmi sinänsä. Polun kävelemisessä meni noin tunti ja olimme hiestä märkänä päästyämme Long Beachille. Otimme rannalla aurinkoa ja kävimme uimassa. Long Beach oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vesi oli todella kirkasta ja hiekka aivan valkoista. Paluu matkan teimme veneellä, joka maksoi 5 dollaria ja oli todellakin rahan arvoinen, merenkäynti oli suhteellisen kovaa, joten vene pomppi ja vesi roiskui.

Päästyämme omalle rannallemme ruotsalaiset ystävämme Olle ja Anton halusivat pelata biitisä raha panoksella 10 $ per matsi, mikä sopi meille, koska koimme tietysti olevamme parempia. Pelithän menivät totiseksi ja voitimme kaikki erät, kun rahaa oli kyseessä. Kahden matsin jälkeen pojat eivät halunneet enää pelata, vaan maksoivat 20 $ kiltisti. Ehkä eilisestä oli jotain jäänyt lihasmuistiin.

Viimeisen aamuna lähdimme aamulla kello 9 lautalla takaisin mantereelle ja jatkoimme matkaamme Otres Beachille takaisin, koska Jobi ei ollut saanut vielä tarpeekseen rannoista. Itse kaipaisin jo kaupunkiin, mutta Jobi lähtee 15 päivä takaisin Suomeen ja hänen pitää vielä työstää rusketustaan, joten suostuin olemaan rannalla vielä pari päivää. Kun Jobi on saanut rusketuksensa kohdilleen jatkamme matkaamme Kampottiin. Kampotissa olisi tarkoitus ottaa päivän kestävä kierros enduropyörillä ympäri kansallispuistoa. En malta odottaa!!

Ps. Mikäli käy Kambodzhassa Koh Rongia ei voi jättää välistä.