Port Barton 17.1 – 23.1.2018

Port Bartoniin pääsy vaati huomattavan määrän matkustamista. Niin kuin viime kirjoituksessa sanoin, lensin ensin Phnom Penhistä Kuala Lumpurin kautta Manilaan, missä tapasin Markuksen. Lennot olivat tietysti myöhässä reilun tunnin ja saavuin Manilaan hiukan kahden jälkeen yöllä. Seuraavaksi tarkoitus oli mennä Markuksen varaamaan Hotelliin, joka oli aivan lentokentän vieressä. Kuulostaa helpolta, mutta loppujen lopuksi tämäkään ei ollut yksinkertainen operaatio. Ensiksi nostin Filippiinien pesoja kentältä ja menin taksijonoon. Taksikuski ei tiennyt missä Traveller’s Inn oli, joten harhailimme ympäri kaupunkia. Onneksi mäkkäri tuli vastaan, joten hyödynsin tilanteen, koska mäkkäriä ei Kambodzhassa ollut ja olin himoinnut sitä jo pitkään. Mäkkärin jälkeen ajauduimme Travelle’s Innin luokse, joten olin jo helpottunut hetkeksi, kunnes pääsin sisään ja ketään Markus nimistä ei hotellissa yöpynyt. Ilmoitin myös kuskille, että hänen takapenkillään oli aimoannos oksennusta, jota oli nyt myös kengässäni.

Hotellin omistaja oli onneksi avulias kaveri ja kertoi, että lähellä oli toinenkin Traveller’s Inn niminen hotelli. Hän laittoi vartijan tienvarteen odottamaan taksia minulle. Sillä aikaa juttelin hänen kanssaan niitä näitä, kun vartija suojasi itseään sateelta sanomalehdellä ja huitoi takseja pysähtymään kiväärillään. Taksi löytyi suhteellisen nopeasti, liekö kivääri auttanut asiaa. Tällä kertaa pääsin oikeaan paikkaan, mutta kello oli jo paljon ja meillä oli aikainen herätys. Emme siis nukkuneet lainkaan, vaan söimme mäkkärisafkaa ja odotimme aikaista lähtöämme.

Lennot Puerto Princesaankin olivat luonnollisesti myöhässä, mutta se ei enää tässä vaiheessa reissua hetkauttanut minua. Puerto Princesa sijaitsee siis Palawanin saarella, josta oli noin kolmen tunnin automatka Port Bartoniin. Ostimme kentältä prepaid-kortit, koska en enää 2018 voi kuvitella elämääni ilman mobiilidataa. Yhteys on kuitenkin ollut huomattavasti heikompi täällä kuin Kambodzhassa. Lento oli lyhyt, mutta se kompensoitiin odottamisella kentällä pakettiautokyytimme lähtöä Port Bartoniin. Zen-tilaani tämä ei järkyttänyt, olinhan valvonut jo 24 tuntia ja olo oli ehkä jopa hiukan hilpeä. Matka Port Bartoniin oli siitä huolimatta melko raskas, koska autossa oli todella vähän tilaa ja tie oli paikoittain erittäin huonossa kunnossa. Markus oli etupenkillä matkapahoinvointinsa takia, mutta itse istuin suurimman osan matkasta takana muiden kanssa, jossa raajojen liikuttaminen oli miltei mahdotonta. Valvominen alkoi jo tuntua ja jouduin pyytelemään anteeksi torkahteluani vierustovereiden olkapäille.

Port Bartonissa majoituimme ystävällisen espanjalaisen tietokoneinsinöörin pitämässä majatalossa (Hänen nimensä oli Isaac ja paikan nimi Tribal Xperience). Hän oli asettunut sinne perheineen ja sijoittanut paikallisiin kiinteistöihin ja saariin, kaikki kylässä tuntuivat tietävän hänet. Hän opasti meitä joka päivä ja oli aina puheliaalla tuulella. Isaac oli myös innokas yrittäjä ja pyysi ottamaan yhteyttä, jos joskus perustamme oman puljun. Yllätyksenä tuli, että Port Bartonissa sai sähköä vain kuudesta kahteentoista illalla, ellei kiinteistössä ollut aggregaattia. Tähänkin aikaan sähkö katkeili, joten ravintoloissa oli kynttilät/öljylamput tätä varten. Se oli aluksi ihan siistiä, mutta aika nopeasti viehätys oli ohi. Powerbank tuli tarpeeseen ja oli aina muistettava ladata elektroniikka iltaisin, jos nuokkui ravintolassa liian myöhään, niin seuraavana päivänä saattoi olla vapaapäivä puhelimenkäytöstä. Sateen aikaan tiet saattoivat olla todella mutaisia, joka oli asfalttiin tottuneelle hiukan epämiellyttävää, mutta majapaikalla oli mahdollista pestä sandaalit ja jalat. Koiria kylässä oli todella paljon ja ne saattoivat olla myös todella tunkeilevia. Hostellillamme oli myös 2 isoa koiraa, jotka olivat erittäin huomionkipeitä. Ravintoloissa koirat saattoivat jopa nousta pöydille, kun lopetit syömisen. Välillä näimme myös isoja hämähäkkejä ja muita ötököitä, mitkä eivät helpottaneet WC:ssä käyntiä, jos kämmenen kokoinen hämähäkki lymyili selän takana.

Port Barton on idyllinen pieni filippiiniläinen rantakylä, jossa ei ollut hirveästi turisteja. Kylällä kierrellessä näki lähinnä paikallisia. Koripallo on Filippiineillä ilmeisesti iso juttu, koska joka ilta kylällä pelattiin matsi ja katsojia oli paljon. Matsin jälkeen kaikki lapset ja vanhemmatkin ihmiset suuntasivat kaduille pelaamaan uhkapelejä, jotka olivat erittäin kekseliäitä. Hauskin oli pingispallopeli, jossa osallistujat saivat heittää pingispalloja vuorollaan. Laskimme, että palautusprosentti pelissä oli 100%, joten sillä ei ylläpitäjät hirveästi rahaa takoneet.

Port Barton vierailun aikana kävimme muun muassa läheisillä rannoilla, suppaamassa, vesiputouksella, Island hopping-kierroksella ja katsomassa paikallista ravintolakulttuuria. Aktiviteetit ovat suhteellisen halpoja, joten pystyimme tekemään kaikenlaista hyvillä mielin. Ruoka oli huomattavasti parempaa kuin Kambodzhassa, mutta ruokamyrkytykseni saattoi myös vaikuttaa ruokahaluuni siihen aikaan. Suppaus oli hyvää liikuntaa, jota reissun aikana ei ole ihan liikaa tullut. Kävimme SUP-laudoilla läheisillä rannoilla, merenkäynnin kovennettua oli pakko luopua pystyasennosta ja meloa polviltaan. Kävelyä tuli myös jonkun verran vieraillessamme läheisellä vesiputouksella, mutta itse kaipaisin välillä jotain, missä sykkeet nousisivat lähemmäs 200 (luultavasti vierotusoireita crossfitista). Papawyan-vesiputous oli yksi pakollisista nähtävyyksistä ja siellä pystyi uimaan sekä hyppimään kivitasanteelta alla olevaan lampeen. Markus hiukan epäröi uimista, koska oli lukenut, että makeassa vedessä voi olla vaarallisia loisia, mutta pelko varmasti hellitti, kun lammessa oli muitakin uimareita. Kävelimme paikalle puolitoista tuntia ja olimme hiestä märkiä kuumuuden takia tietenkin.

Island hopping-kierrosta Isaac mainosti kovasti ja se oli kyllä aika mahtava. Snorklasimme kierroksen aikana useammassa sijainnissa ja näimme paljon kaloja, koralleja, meritähtiä, meduusan sekä merikilpikonnan. Kierroksella tarjoiltiin myös lounas, joka oli todella hyvä. Ruoka oli erinomaista, mutta nälkäkin oli kova, joten sillä saattoi myös olla osansa asiassa. Suosittelen kyllä vastaavaa kierrosta kaikille, jotka Palawanin Port Bartoniin eksyvät. Port Bartonista jäi erittäin hyvä kuva ja Isaac tuli vielä hyvästelemään, kun nousimme viimeisenä aamunamme pakettiautoon kohti El Nidoa. Tarpeetonta varmaan sanoa, mutta tämäkin kyyti oli noin tunnin myöhässä.