Phnom Penh 12.1-16.1.2018

Melkein kuukausi takana Kambodzhassa ja Phnom Penh on viimeinen pysäkki ennen maan vaihtoa. Ylipäätään Kambodzhasta on jäänyt erittäin hyvä kuva. Paljon reppureissaajia ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Ehkä en välttämättä perhelomalle tänne tulisi, mutta aikuiset voivat ihan huoletta tänne tulla. Majapaikat ovat olleet hyviä ja rannat uskomattoman hienoja ja vesi lämmintä. Saariakin löytyy, kuten Koh Rong, missä kävimme Joelin kanssa. Miinuksia, jos pitää alkaa etsimään, niin välillä on tosi sotkuisia paikkoja ja ruoka on aika keskinkertaista. Erityisen hyvää ruokaa ei ole tullut vastaan. Paras ruoka on ollut Mad Monkey hostellissa syömäni BBQ, joka taisi olla länsimaalaisten tekemää ruokaa, mutta toisaalta olen mennyt lähinnä halvimpiin ruokapaikkoihin, joten varmasti saa parempaakin, kun lyö dollareita tiskiin.

 Matka Phnom Penhiin oli pitkä, niin kuin oletinkin. Lupaus kolmesta tunnista oli suorastaan törkeä. Suurin syy matkan viivästymiseen taisi olla kuitenkin Phnom Penhin tieverkossa, koska ruuhkat alkoivat jo paljon ennen kaupunkia. Ainoat tavat, joilla pääsee liikenteessä eteenpäin ovat kaksipyöräiset kulkuneuvot tai apostolin kyyti. Positiivisena puolena mahani taitaa olla jo kunnossa, mutta pidetään nyt vielä sormia ristissä, että tilanne jatkuu samanlaisena.

Varasimme huoneen parisängyllä Diamond Palace Resortista. Päästyämme paikan päälle he tarjosivat ilmaista upgradea kahden sängyn huoneeseen, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Ainakaan itseä ei Jobin vieressä nukkuminen hirveästi houkuttanut, kun yleensä vastaavissa tilanteissa huoneessa on vain yksi peitto, eikä toista ole mahdollista edes saada. Hotelli oli hiukan hämärällä kujalla, mutta sen katolla oli uima-allas ja allasbaari. Baari oli hiukan hintava, mutta allas ei ollut hullumpi. Ensimmäisenä aamuna tein sen virheen, minkä olen tähän mennessä tehnyt jokaisella matkallani, jota ei pitäisi kyllä enää kahdenkymmennenkolmen ikävuoden kohdalla enää käydä, eli menin aurinkoon ilman aurinkorasvaa ja paloin kohtalaisen pahasti. No ainakin tuli käyttöä Juliuksen meille jättämälle Aloe vera voiteelle, jolla tuntui kuitenkin olevan suhteellisen vähän vaikutusta, koska palamiseni ei ollut mistään kevyimmästä päästä. Tilanne oli niin paha, että kävin ostamassa apteekista vahvempaa aloe vera voidetta.

Vastoinkäymisistä huolimatta kävimme katsomassa nähtävyyksiä pitkästä aikaa. Kävimme Phnom Pennhin killing fieldseillä. Paikan päällä ei ollut hirveästi nähtävää, mutta paikan idea oli ottaa audio tour ja oppia Kambodzhan kansanmurhan aikaisista ajoista. Kansanmurha tapahtui 1975-79, jolloin Kambodzhassa tapettiin 3 miljoonaa ihmistä koko 8 miljoonan sen aikaisesta väestöstä, eli enemmän kuin joka neljäs henkilö sai surmansa Khmer Roguen kommunistisen hallinnon aikana. Paikan päällä kerrottiin, kuinka ihmiset tapettiin ja mitä he joutuivat kokemaan. Tunnelma oli erittäin haikea ja ihmisten tarinat olivat todella liikuttavia. Sitä ei itse pysty edes käsittämään minkälaisiin hirmutekoihin ihmiset ovat pystyneet. Killing fieldesillä käyminen on miltei pakollista, mikäli Phnom Penhiin eksyy.

Nähtävyyksiä kaupungissa olisi varmasti ollut muitakin, mutta killing fields oli meille aivan riittävästi. Kävimme shoppailemassa pari kertaa ostareilla ja markkinoilla. Ostoskeskukset tuntuivat olevan feikkituotteiden paratiiseja. Kaikki uusimmat niket ja adidakset saattoi saada vain 30 dollarin hintaan. Itsekkin ostin adidaksen Yeezy-malliset kengät, joita ihmiset myyvät internetissä jopa yli 3000 dollarilla. Yeezyt ovat lähinnä keräilyesine monille, joista lenkkarihifistelijät ovat monesti innoissaan. Kun piraattituotteita lähdettiin ostamaan, ajattelin samalla ottaa parhaan mahdollisen vastineen rahoilleni. Toisaalta, jos joku lenkkarifanaatikko näkee minut feikki Yeezyjen kanssa hän luultavasti repisi pelihousunsa. Ostimme myös paitoja ja shortseja. Tuotteet vaikuttivat olevan hyvää kangasta ja ainakin kengät ovat aivan viimeisen päälle ja hyvät jalassa.

Päätin myös käydä läheisellä salilla, kun Joel meni ottamaan aurinkoa uima-altaalle. Minun oli parempi pysyä pois auringosta muutama päivä ottaen huomioon punaisen mahani. Sali oli kalliimmasta päästä. Hinta oli suhteellisen korkea, 15 dollaria yhdeltä käynniltä, mutta kun pääsin salille sisälle, ymmärsin mistä hinta koostui. Ensimmäisenä sain kaksi pyyhettä, jonka jälkeen kävin vaihtamassa varusteeni. Varusteiden vaihdon jälkeen, joku tuli kysymään, haluanko tehdä in-body mittauksen ja vastasin myöntävästi. Olin miettinyt testin tekemistä jo Suomessa ollessani, joten tämä tilaisuus oli pakko hyödyntää. Hiukan säikähdin laitteeseen astuttuani, koska painoni oli tippunut 78 kilosta 69 kiloon, eli miltei 10 kiloa kuukaudessa. Tässä voi olla taustalla ruokamyrkytys + muutenkin heikko syöminen reissun aikana. Lähtenyt paino on luultavasti suurimmaksi osaksi lihasta, mutta in-body mittauksen tulosten perusteella lihasmassaa oli selvästi yli normaalitason ja rasvaprosentti oli 9 %, mikä oli minusta aivan riittävä tulos. Painoa pitää alkaa keräämään taas sitten Taiwanissa. Salilla oli kolmekerrosta ja tein jalkatreenin, jonka jälkeen menin salin 25 m x 25 m uima-altaaseen uimaan puolikilometriä loppuverryttelyksi. Lopuksi kävin vielä saunassa, jossa oli Harvian kiuas. Treenaaminen + sauna sai tuntemaan oloni todella kotoisaksi. Elämys oli todellakin 15 dollarin arvoinen.

Joel lähti 15. päivä Bangkokkiin ja sieltä takaisin Suomeen. Itse jäin Mad Monkey hostelliin vielä yöksi ennen lentoani Kuala Lumpurin kautta Manilaan. Mad Monkey hostellissa oli suhteellisen villi meininki, kun osallistuin pubivisaan kello 5 illalla. Minut värvättiin heti osaksi jotain joukkuetta ja meininki oli todella viihdyttävä. Kaikki osallistujat olivat lähinnä Australiasta, Briteistä tai Yhdysvalloista. Emme aivan voittaneet, mutta olimme hyviä kakkosia. Visan jälkeen hostellilla oli BBQ, ja juhlat jatkuivat kattobaarissa. Hostellin baari menikin kiinni jo kello 12, jonka jälkeen juhlat jatkuivat läheisessä reppureissaajien yökerhossa. Siellä tapasin ensimmäisen pohjoismaalaisen, joka myös majoittui Mad Monkeyssä, mutta ei osallistunut pubivisaan. Ilta venyi suhteellisen myöhään, mikä oli ehkä hiukan huono liike huomioon ottaen seuraavan päivän matkan Filippiineille, mutta tästä selvittiin, niin kuin kaikista aikaisemmistakin koettelemuksista.

Tapaan ystäväni Markuksen Manilassa, missä meille on varattuna huone yöksi lentokenttähotellista. Lähdemme heti aamulla kohti Palawanin saarta, koska Manilan turvallisuustilanne on ilmeisesti hiukan kyseenalainen, eikä Suomen ulkoministeriö suosittele sinne menemistä. Olemme Palawanilla helmikuun kymmenenteen päivään asti, jolloin lähdemme kohti tulevaa opinahjoamme Taiwaniin. Paikallisessa yliopistossa kevätlukukausi alkaa helmikuun loppupuolella, joten meillä on hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ennen koulun alkua.