Kota Kinabalu Malesia 10 – 15.2.2018

Kota Kinabalu sijaitsee Filippiinien eteläpuolella Borneon saarella. Idea lähteä tänne tuli puhtaasti Air Asian viikonloppu tarjouksista. Lennot olivat halvat ja Kota Kinabalussa näytti pystyvän tekemään kaikenlaista. Lähdössä oli siis minä, Markus, Lauri ja Henri, mutta kerroin myös Miskalle tästä tarjouksesta, joten hän, Eemil ja Mira ostivat liput Kuala Lumpurista Kota Kinabaluun. Nyt meillä oli siis melkoinen kööri kasassa ja tälle porukalle oiva majoitusratkaisu oli iso Airbnb-asunto.

Lähtö oli meille varsin aikainen, koska lento lähti Taipein läheiseltä Taoyanin lentokentältä noin kello 10 ja bussilla Taichungista kestää noin 2,5 tuntia. Lento Taiwanista Kota Kinabaluun oli noin 3,5 tuntia. Ensimmäisenä iltana menimme nukkumaan aikaisin, koska unet olivat kaikilla jääneet vähäisiksi, enkä itse osaa vieläkään oikein nukkua lentokoneessa.

Olimme Kota Kinabalussa juuri check-inin aikaan ja ensimmäiseksi oli tietysti testattava majoituksen allasalue. Tämä oli erittäin mukavaa vaihtelua, koska Taiwanissa on hiukan huonosti uintimahdollisuuksia. Ulkouima-altaita ei juuri ole ja tähän emme ole vielä löytäneet kovin hyvää selitystä, mutta todennäköisesti syy on, että Taiwanilaiset eivät tykkää ruskettua, eivätkä ole erityisen hyviä uimareita. Majapaikassamme oli myös kuntosali, jossa kävimme miltei joka päivä koko porukan voimin.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä menimme satamaan ja otimme venematkan läheisille saarille. Keli oli hyvä, mutta saaret olivat melko täynnä aasialaisia turisteja, eivätkä uimavalvoja antaneet mennä uimaan kohtalaisen pientä rajattua-aluetta kauemmaksi. Alue oli rajattu siten, että jalat ylsivät maahan joka paikassa. Vierailimme siis kahdella saarella ja toisessa oli hiukan paremmat snorklaus paikat, mutta voin sanoa, että ei mitään Filippiineihin verrattuna. Miska ja Eemil viettivät päivänsä sukelluskurssilla, joka kesti kolme päivää. Sukelluskurssi oli todella edullinen verrattuna siihen, mitä maksoimme Markuksen kanssa Filippiineillä.

Seuraavalle päivälle vuokrasimme seitsemän paikkaisen auton, jolla kiertelimme lähialueilla. Kävimme muun muassa läheisessä eläinpuistossa ja ajelemassa vuoristossa. Päivä oli ihan hauska, vaikka emme päässeetkään aina haluamaamme paikkaan, koska kohteet eivät olleet Google mapsissa aivan siellä, missä kartta niiden näytti olevan. Tämäkin kannattaa laittaa mieleen, ettei usko Google mapsia aina sokeasti, vaan kysyy vaikka neuvoa, jos tieto internetissä tuntuu epäilyttävältä.

Sunnuntaille olimme varanneet kolme sukellusta ja sukellusreissulle lähtö on yleensä melko aikaisin aamulla. Lähtöä ei helpottanut se, että olimme olleet edellisenä päivänä hiukan myöhempään ulkona, mutta kun pääsee ensimmäisen kerran veteen, on väsymys tipo tiessään. Veteen pääsyä ennen stressiä aiheutti autovuokrafirman puhelut auton hakemisjärjestelyistä. Olin unohtanut auton kokonaan aikaisen lähdön takia. Tietenkään merellä verkko oli tosi heikko, enkä saanut kunnolla yhteyttä kehenkään hotellilla olijaan, joten jouduimme maksamaan hiukan myöhästymisestä. Sanoin kyllä firman työntekijälle, että voi mennä koputtelemaan hotellihuoneen ovea, mutta vartia ei päästänyt häntä eteistä pidemmälle.

Maanantai oli viimeinen päivämme ja ohjelmassa olikin jotain, mitä en ollut aiemmin koittanut. Ohjelmassa oli koskenlaskua, paikka oli hiukan kaukana noin puolentoista tunnin matka autolla, jonka jälkeen parin tunnin junamatka. Ohjelman järjestänyt firma huolehti kyllä kyydeistä, mutta silti tuntui, että matkan teko oli haastavaa, koska junat hajoilivat ja olivat liian täynnä matkustajia. Ohjaajat matkan olevan seikkailu, mitä se todella olikin. Joten juoksuvauhtia kulkevalla viidakkojunalla matkaan meni varmaan reilu kolme tuntia, koska kiskoille oli kaatunut puita ja kerran jouduimme odottamaan 45 min, koska juna, johon meidän piti vaihtaa, oli täynnä. Vihdoin ja viimein pääsimme kuitenkin perille ja laskemaan koskea. Koskea laskettiin siis noin kymmenen kilometriä, joka meni aivan liian nopeasti, koska se oli äärimmäisen hauskaa. Monissa paikoissa oli 50/50 mahdollisuus kaatumiselle. Veneemme ei kuitenkaan kaatunut, mutta hyppäsimme ja tönimme toisiamme pois veneestä kaiken aikaa. Välillä kovissakin virtauksissa sai koittaa ”Body raftingia”, mikä on siis koskenlaskua ilman venettä, eli hyppäät vain veneestä ja annat virran viedä. Yhteensä 10 kilometrin matkassa meni noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen söimme lounaan ja lähdimme takaisin kohti Kota Kinabalua, jota jouduimme tietysti odottamaan, koska viidakkojuna oli suistunut raiteiltaan.

Koskenlasku oli ehdottomasti reissun kohokohta ja aion osallista jatkossakin vastaavaan toimintaa, kun tulee mahdollisuus. Malesialainen ruoka oli myös mukavaa vaihtelua, minkä takia reissun jälkeen oli hiukan haikeaa palata taikaisin riisi/nuudeli diettiin. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu hyvällä porukalla.