Tanska Road Trip 2.-13.9.2024

Tätä reissua oli odotettu. Tarkoitus oli käydä Tanskassa 2023 kesällä, mutta Vilman eturistisidevamman takia emme lähteneetkään. Nyt saimme kuitenkin lomat samaan aikaan ja pääsimme matkaan.

Kuva 1. Vilma Møns Klintin jyrkänteellä.

Lähdimme matkaan Oulusta maanantaina 2.9. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Haaparannan kautta Uppsalan lähistölle. Ajomatkaa tuli noin 1000 km. Sopivan paikan löysimme Park4Night sovelluksesta. Paikka oli hyvin syrjässä pienen järven rannalla. Heikka tiellä näimme muun muassa peuroja, minkin ja ison villisian. Villisian näkeminen vähän jännitti, koska ne voivat olla vaarallisia, jos sattuvat sille tuulelle. Sää oli viileä n. 10 C, mutta halusimme paikan järven rannalta, jotta voimme ”peseytyä” matkustus päivien välissä.

Kuva 2. Ensimmäisen yön telttapaikka Uppsalan lähellä.

Saimme leirin pystyyn ja kävin uimassa, vaikka oli pilkkopimeää. Parkkipaikalla oli yksi pakettiauto ja matkustajat olivat oletettavasti jo nukkumassa. Mietin mielessäni, että säikkyivätkö he, kun tulimme niin myöhään paikalle. Olimme lukeneet nettifoorumeilta, että varkaat saattavat yrittää yöllä murtautua matkailuautoihin. No nämä nettifoorumikirjoitukset tulivat kirkkaana mieleen, kun heräsin yöllä kolmen aikaan, kun parkkiin ajaa auto ja valot osoittavat suoraan telttaamme päin. Ajattelin, että tulivatko varkaat heti ensimmäisenä yönä vastaan. Katsoin peiton alla ruotsin hätänumeron valmiiksi ja kuuntelin tarkkaavaisena tulokkaiden ääniä. 5 minuutin jälkeen he eivät olleet tulleet kopeloimaan autoamme, niin päättelin, että tuskin ovat varkaita. Menin ulos käymään vessassa ja katsomassa ketä parkkiin oli tullut. Se olikin saksalainen matkailuauto, joka oli tullut vain todella myöhään parkkiin. Hekin menivät melko nopeasti nukkumaan ja loppu yön sain nukkua rauhassa.

Kuva 3. Box for life burgeri koju Norrköpingissä. 5/5,

Seuraavan päivänä ajoimme Kööpenhaminaan asti. Matkaa tuli noin 800 km. Juutinrauman silta Malmöstä Kööpenhaminaan oli mahtava. Tuskin olin aiemmin ollut, niin isolla sillalla. Silta oli noin 8 km pitkä ja tolppien korkeus yli 200 m. Siltamaksu oli henkilöautolle noin 67 €. Lautalla pääsisi yli suunnilleen samalla hinnalla, mutta sillan yliajaminen oli hieno kokemus. Silta muuttui loppuvaiheessa tunneliksi, joka meni meren alle.

Kuva 4. Tangloppen Camping Kööpenhaminan eteläpuolella.

Kööpenhaminassa ajoimme maksulliseen leirintään ja laitoimme teltan pystyyn. Maksullisissa leirinnöissä ei tarvinnut jännittää varkaita ja pääsi pesulle ihan suihkuun. Illalla teimme ruokaa leirinnän keittiössä ja kysyimme vastaan tulleelta mieheltä, miten kaasuliedet toimivat. Mies olikin suomalainen, eikä hän kuka tahansa matkaaja ollutkaan. Hän oli somepersoona Topias Kontio, joka oli tekemässä polkupyöräilyhaastetta Rovaniemeltä Egyptin pyramideille. Hassua tässä oli, että Vilma oli puhunut hänestä ja kertonut, että olemme samaan aikaan Tanskassa kuin tämä Topias ja meidän pitäisi käydä moikkaamassa häntä. Topiaksen matkaa voi seurata hänen tililtään Instagramista @topiaskontio.

Kuva 5. Nyhavnin värikkäät talot Kööpenhaminassa.

Viikon sääennuste lupaili hellettä ja heikkoa tuulta idästä päin. Tästä johtuen ei ollut painetta leijalautailulle, joten pääsimme hyvällä mielellä katsomaan Kööpenhaminan nähtävyyksiä. Sää oli muutenkin poikkeuksellinen, kun päivällä lämpötilat nousivat 30 asteeseen kaupungissa. Syyskuun alku oli lämpimin Tanskassa 70 vuoteen. Heikosti nukutun yön jälkeen suuntasimme vuokrapyörillä Kööpenhaminaan päin. Nukuimme huonosti, koska lämpötila oli yölläkin yli 20 astetta ja ukkonen paukkui koko yön. No muutaman kilometrin jälkeen totesimme, että emme jaksa vajaata 20 km painavilla vuokrapyörillä Kööpenhaminaan asti, niin ajoimme viereiselle juna-asemalle ja otimme junan keskustaan. Kävimme Nyhavnissa sekä Christianiassa. Nyhavnissa on värikkäät idylliset talot joen varressa ja Christiania on entinen vapaakaupunki. Christiania on hyvin erikoisen näköinen alue, jossa on aikaisemmin myyty laittomia aineita, mutta nykyään alue on rauhallinen kulttuurialue. Vapaakaupunki alue on lopetettu ja aluella tapahtuvasta rikollisuudesta saa kovennetut tuomiot.

Kuva 6. Vilma ja menninkäinen Christianiassa.

Kävimme vielä Kööpenhaminan vanhassa tivolissa, joka oli Vilman must see -listalla. Tivoli oli maailman toisiksi vanhin huvipuisto ja tunnelma välittyi hyvin. Kävimme yhdessä laittessa, katsoimme balettiesityksen ja kävimme syömässä. Kolme tuntia tivolissa riitti hyvin.

Kuva 7. Kööpenhaminan Tivolissa oli kukkafestivaali menossa.

Seuraavaksi suuntasimme etelään päin. Olimme varanneet huoneen pienestä Orupin kylästä. Majapaikka oli erittäin ”hygge”. Hygge tarkoittaa laveasti suomennettuna viihtyisää. Tanskalaisille hygge on selvästi tärkeä asia ja sitä mainostetaan paljon kahviloissa sekä kaikissa putiikeissa. Tanskassa olikin erittäin siistiä ja viihtyisää. Vilman oli vaikea hillitä itseään sisustusliikkeissä, mutta kaikkea ei voinut ottaa mukaan. Tanskan hintataso tuntui hieman korkeammalta kuin Suomen.

Kuva 8. Huoneemme Orupissa oli luksusta telttailun jälkeen.

Orupin kylästä jatkoimme matkaamme kohti Camp Adventure nimistä puistoa kohti. Puistossa oli korkea puutorni, josta oli mahdollista nähdä Kööpenhaminaan asti (matka 60 km). Puutornille vievät pitkospuut menivät Pyökki metsän läpi. Metsät Tanskassa olivat monesti väljiä ja helppokulkuisia. Metsässä kävellessä tuli jännä tunne, että olisi kävellyt jossain fantasia/seikkailu-elokuvassa. 

Kuva 9. Yli 40m korkea torni Camp Adventuressa.

Puiston jälkeen suuntasimme Farøn saarelle, missä pääsimme leijalautailemaan. Farø oli erikoinen paikka, sillä se oli hyvin pieni saari, jonka läpi kulki autotie. Autotien molemmilla puolilla pääsi leijalautailemaan. Toiselle puolelle tuli aaltoja ja toinen puoli oli tuulen suojassa, missä oli tasaista vettä. Menimme tasaisen veden puolelle, koska se on Suomessa harvinaista. Siinä oli kuitenkin riskinsä, jos tiputat leijat tai et jostain syystä pääse ylätuuleen päin, niin ajelehdit tuulen mukana vastarannalle. Vietimme täällä muutaman tunnin leijalautailemssa ja katsomassa muiden leijalautailua. Kun olimme valmiit lähdimme ajamaan seuraavan yön majoitusta kohti, joka oli lähellä tunnettua Møns Klint luonnonpuistoa.

Kuva 10. Farøssa oli erittäin tasaista vettä ja hyvä tuuli.

Møns Klint oli molempien listalla ja voi pojat kuinka hieno paikka se oli. Turisteja oli paljon, mutta saimme silti kävellä välillä ihan rauhassa. Møns Klint on Tanskan itäosassa sijaitseva kalkkikivi muodostuma, jota eroosio kuluttaa hitaasti ja kalkkikivi valuu mereen. Polut menevät pystysuorien jyrkänteiden päällä yli 100 m korkeudessa. Sieltä näkee hyvin merelle ja rannalle. Rannalla hiekka on valkoista ja vesi valkoista/turkoosia. Rannalla ei tunnu ollenkaan siltä, että olisi Tanskassa. Vietimme täällä usean tunnin kävellen polkuja ja nauttien näkymistä/kelistä. Minä kävin uimassa ja Vilma keräili fossiileita ja hienoja kiviä. Møns Klintiltä on mahdollista löytää monenlaisia kiviä ja fossiileita. Paikalla sijaitsee myös geologian tutkimuskeskus. Jos käy Tanskassa, niin Møns Klint on pakollinen nähtävyys.

Kuva 11. Møns Klint rannasta.

Seuraavaksi lähdimme matkaan kohti Tanskan länsirannikkoa. Ajoimme Jyllannin keskiosassa sijaitsevaan Silkeborgin kaupunkiin, missä vietimme seuraavat pari yötä. Silkeborgissa on Tanskan isoimmat korkeuserot ja korkein kohta. Silkeborg on Tanskan maastopyöräilyn Mecca. Huonoksi onneksemme valitsimme pyöräilypäiväksi sunnuntain, mutta tanskalaiseen tapaan kaikki paikat olivat sunnuntaina kiinni, emmekä saaneet pyöriä. Tanskassa suurin osa liikkeistä meni aikaisin kiinni, eikä 24h paikkoja tullut ollenkaan vastaan. Maaseudulla liikenne ja kylät hiljenivät heti, kun tuli pimeää. Pitseriat saattoivat olla auki, mutta muuta ei ollut 21 jälkeen tarjolla.

Kuva 12. Himmelbjergetin huippu. Yksi tanskan korkeimmista kohdista.

Silkeborgin pyöräreissu vaihtui patikointireissuun Himmelbjerget ulkoilualueella. Paikasta tuli enemmänkin mieleen Saksa/Itävalta kuin Tanska. Polku meni ylös ja alas ja vähän väliä oli hienoja näköalapaikkoja. Matkalla näimme lehmiä, peuroja ja hevosia. Olisimme halunneet käydä uimassa, mutta järvissä oli sinilevää. Rannoilla oli sinilevästä varoittavia kylttejä, joissa oli ohjeistettu niin, että vesi on uimakelpoista, jos näet varpaat, kun olet vedessä polvia myöten. Uusi juttu Tanskassa oli myös peurapuistot. Peurapuistoja oli paljon ja joissain niissä pääsi ruokkimaan peuroja.

Kuva 13. Luontopolku Himmelbjergetillä. Pyökkimetsä oli helppokulkuista.

Pari yötä Silkeborgin lähellä sijaitsevalla Bøllingson camping-alueen pikku mökissä riitti. Saimme pyykit pestyä ja akut ladattua. Helteet olivat ohi ja tuulen suunta vaihtui idästä länteen. Varasimme mökin Hvide Sandessa sijaitsevalta camping-alueelta. Emme halunneet olla teltassa, kun kova tuuli ja myrsky oli saapumassa Tanskan länsirannikolle.

Kuva 14. Siili Bøllingson leirintäalueella. Siilit olivat Tanskassa yleinen näky.

Ensimmäisenä päivänä Hvide Sandessa hämmästyimme kuinka paljon vesiurheiliioita alueella oli. Alueella oli useita paikkoja surffaukseen, purjelautailuun, siipilautailuun, sekä leijalautailuun. Oli aaltoja sekä tasaista vettä, jokaiselle jotakin. Ajelimme ympäriinsä ja suuntasimme etelään päin rannalle mihin sai ajaa autolla veden ääreen. Vejers Starnd oli jotain mitä ennen ollut aikaisemmin nähnyt. Tie meni meren rannalla hiekan keskellä. Tie oli tiivistä hiekkaa eikä asfalttia. Ajoimme rannalla ja katsoimme sopivan kohdan aivan veden vierestä. Rannalla sai pysäköidä mihin vain, kunhan ei jättänyt autoa rannalla kulkevalle tielle. Pohjanmeressä leijalautailu oli jännittävää. Aallot olivat isoja ja veden virtauksen pystyi tuntemaan. Kokemus oli vähän liian jännittävä Vilmalle ja hän suuntasi rantaan nopeasti. Itse surffasin ja nautin aalloista. Tarkkana sai olla, koska leijan pudottaminen ja veden varaan joutuminen voi olla vaarallista.

Kuva 15. Vejers strandille sai ajaa autolla.

Seuraavana päivänä myrsky iski rannikolle toden teolla. Tuuli oli jopa liian kova leijalautailuun, eikä rannalla pystynyt olemaan, koska pistelevää hiekkaa lenti silmiin. Kävimme leirintäalueemme vieressä olevassa majakassa ihastelemassa voimakasta tuulta ja isoja aaltoja. Illalla myrsky rauhoittui ja kävin leirintä alueen rannassa leijalautailemssa. Voimakas länsituuli jätti isot aallot, joten olin ainoa leijalautailija vedessä. En ole aiemmin ollut sellaisessa aallokossa. Kolme metrisiä aaltoja tuli ristiin rastiin ja navigointi aallokossa oli haastavaa. Vilma kuvasi ja sanoi rannalla olleen paljon ihmisiä ihailemassa lautailuani auringon laskussa.

Kuva 16. Olin ainut vesillä camping alueen rannalla Hvide Sandessa myrskyn jälkeen.

Viimeisenä Tanska päivänä lähdimme Hvide Sandesta kohti Klitmølleriä. Matkalla pysähdyimme leijalautailemaan kahdessa paikassa. Ensimmäinen oli iso laguuni, jonne tuli sopivia aaltoja Vilmalle lainelaudan harjoitteluun. Toinen oli ison kivilaiturin takana, joka sopi hyvin temppujen tekemiseen. Molemmissa paikoissa toinen ajoi ja toinen otti kuvia. 

Kuva 17. Vilma surffin jälkeen.

Kuva 18. Meikä tekemässä temppuja.

Sitten pääsimme Klitmølleriin, joka on toiselta nimeltään Cold Hawaii. Kaupunki oli kuin pieni surffikylä. Oli paljon surffaajia, purje- ja siipilautailijoita, mutta vain yksi leijalautailija rannalla. Aallot olivat isoja ja mahtavia. Paikka oli selvästi pyhitetty aaltojen surffaamiselle eikä aloittelijoilla ollut asiaa veteen. Mietin kovasti vesille menoa, mutta odottelin, olisiko leijakuski mennyt vesille, mutta ei. En sitten itsekkään mennyt. Tuuli tuntui puuskaiselta, niin olisiko leijalautaillessa riski, että leija tippuu mereen. Noin isossa allokossa leija räjähtää joutuessaan aaltojen alle, koska se menee kasaan ja sisällä oleva ilmabladderi puhkeaa. Kun olimme aikamme ihastelleet aaltoja ja surffareita, niin lähdimme kohti Fredrikshavnia, mistä lauttamme lähtisi seuraavana päivänä kohti Göteborgia.

Kuva 19. Meikä katselemassa Cold Hawaiin aaltoja.

Vilma löysi sopivan yöpaikan Shelter-sovelluksesta. Shelter-sovelluksessa on retkeilypaikkoja ympäri Tanskaa. Tanskassa ei ole jokamiehen oikeuksia, vaan retkeily on sallittu ainoastaan merkityillä alueilla. Matkalla retkeilykohteeseen ajoimme taas yhden peuraparkin ohi ja pysähdyimme ihastelemaan peuroja. Joukossa oli myös saksanhirviä, jotka pitivät hirvittävää ääntä. Ääni kuulosti samalta kuin Taru Sormusten Herrasta örkit olisivat lähteneet taisteluun. Onneksi saimme äänen lähteen selville, koska koko yön kuului hirvittävää örinää, niin ei tarvinnut sitten pimeässä ihmetellä mistä ääni on peräisin. Yö meni kuitenkin hyvin, kun meillä oli korvatulpat. Yöllä satoi paljon vettä, mutta onneksi saimme teltan pystytettyä laavun sisälle. Tanskan valtion ylläpitämät retkeilykohteet koostuvat yleensä muutamasta laavusta ja tulipaikasta. Monesti paikalla on myös wc, vesipiste sekä roskikset.

Kuva 20. Peuroja peurapuistossa Fredrikshavnin lähellä.

Aamulla lähdimme aikaisin lautalle Fredrikshavnista Göteborgiin (3,5h). Göteborgissa tulli pysäytti kaikki ja kuulusteli hiukan, missä olimme olleet ja mihin olimme menossa. En tiedä oliko se normaalia vai olikohan heillä epäily, että lautalla tulisi huumeita tms. Sitten syömään lounasravintolaan, joita Tanskassa ei tullut juurikaan vastaan. Kotoisa tunne tuli, kun tarjolla oli hernaria ja pannaria. Olihan se torstai. Sen voimalla jaksoimme Tukholmaan, josta laivamme lähti illalla Turkuun. Seuraavan päivänä posottelimme Turusta Jyväskylään ja sieltä Ouluun kotiin lepäämään. Lautoilla matka tuntui huomattavasti kevyemmältä kuin koko reitin ajaminen autolla Haaparannan kautta.

Kuva 21. Shelter camping alueella oli isoja laavuja, jonne mahtui teltta.

Loma oli hyvä, kun mielessä suunnittelen jo uutta reissua Tanskaan. Paljon jäi näkemättä ja ensi kerralla otetaan surffikaverit mukaan. 

Kuva 22. Selfie Hvide Sanden majakasta myrskyn aikaan.

Kuva 23. Tuttavallinen kissa Bøllingson leirintäalueella.

Kuva 24. Meikä tyytyväisenä Farøssa.