Lappi 28.1.2023 - 6.4.2023

 

Minä ja Vilma Aakenustunturilla matkamme alussa.

Lähdimme matkaan perjantaina 27.1.2023. Olimme juuri toipuneet Vietnamin matkan jälkeisestä korona + influenssa taudista ja saaneet tarvittavat varusteet hommattua Lapin reissua varten. Tällä kertaa edessä ei olisi mikään tavallinen loma, vaan tarkoituksena on viettää ainakin 2 kk Lapissa asuen ja töitä tehden. Minä teen tietysti etätöitä ja Vilma oli saanut työpaikan paikallisesta hoitokodista. Matkassa oli siis hiukan enemmän tavaraa, mutta ei mahdottomasti, koska olimme vuokranneet Kolarista valmiiksi kalustetun asunnon helmi-maaliskuun ajaksi. Pikku Ibizaan saatiin siis kaikki tarvittava. Lisäksi hommasin suksiboksin, jotta ei tarvitsisi peräkärryä lainata. Välipysähdys Jyväskylässä, minne jätimme myös Helsingin asuntomme avaimet. Asuntoomme oli tulossa remontti, joten siellä vierailu Lapin olemisen aikanamme ei välttämättä olisi kovin mieluista. Lauantaina lähdimme sitten kohti Lappia ja matkamme kesti kauan sillä teimme pysähdyksiä Oulussa ja Rovaniemellä, missä kävimme tervehtimässä ystäviämme. Lopulta pääsimme myöhään perille uuteen väliaikaiseen kotiimme.

Talomme Kolarissa. Yläkerta oli meidän käytössä.

Uusi kotimme oli vähintäänkin hiukan erikoinen asumisjärjestely. Vuokranantajallamme oli iso “omakotitalo”, joka oli aiemmin ollut hoitokoti, mitä he olivat yhdessä pitäneet. Yläkerta oli laitettu ns. omaksi asunnokseen ja sinne oli erillinen sisäänkäynti, mutta yläkerrasta pääsi rappusia pitkin sisä kautta alakertaan. Rappusten välillä oli vain yksi ovi, joten sieltä kuului äänet helposti asuntojen välillä. Käytimme talon sisärappusia vain, kun menimme saunaan, muuten kysyimme asiamme pääoven kautta. Yläkerran asunnossa oli kaikki tarvittava 1 makuuhuone, 2 olohuonetta, joista toisessa oli pieni kamiina, 2 vessaa, joista toisessa oli erikoinen suihkukoppi ja 1 keittiö. Vain sauna puuttui, joka on mielestäni aika oleellinen varsinkin Lapissa. Onneksemme vuokranantajamme olivat erittäin mukavia ja antoivat meidän käyttää heidän saunaansa aina, kun halusimme. He lämmittivät meile saunan noin kerran viikossa. Tilaa yläkerran asunnossa oli n. 100 m2 ja vuokra 680 €/kk, joten tämä Lapin oleminen tuli varsin edulliseksi, kun Helsinkiin ei tarvinnut maksaa vuokraa remontin ajalta.

Vilma Äkäskerolla. Ensimmäinen vapaalaskumme Ylläksellä.

Tavoitteenamme oli vapaalaskea Lapin olemisen aikana, niin paljon kuin mahdollista. Olimme aika uusia lajissa sillä olimme lähinnä laskeneet keskuksissa ja leijalautailleet. Paikaksi valikoituikin Kolari/Ylläs, sillä siellä on suhteellisen paljon laskettavaa ja mäet ovat sopivan kokoisia. Vaaranpaikkojakin löytyy, eli lumivyöryjä Ylläksellä sattuu joka talvi. Siksi kävimmekin Helmikuun alussa FINLAVin lumiturvallisuus 1-kurssilla, joka oli mielestäni erittäin hyödyllinen kokonaisuus kaikille, jotka lajista ovat kiinnostuneet. Siellä opittiin käyttämään vyöryturvallisuusvälineitä tehokkaasti ja toimimaan ryhmässä. Opittiin myös tulkitsemaan vyöryennusteita ja tunnistamaan merkkejä luonnosta. Sekä opittiin tuntemaan paikat, missä vyöryn on ylipäätään mahdollista edes syntyä. Tästä sai paljon itseluottamusta harrastamiseen ja uskalsi turvallisesti liikkua ylläksen tuntureilla, kun tunnisti vaaranpaikat. Mieleen jäi kurssista myös se, että olosuhteet olivat silloin rajut. Huipulla tuuli niin kovaa, että osa tytöistä kaatuili puuskissa. Tuulen puuskat olivat yli 30 m/s, mikä on jo aivan liian kova tuuli leijalautailuun.

Adventure Partnersin lumiturvallisuuskurssin vetäjä Elina, kertomassa lumipeitteestä.

Laskettelua ja vapaalaskua olemisemme aikana oli, niin paljon, että esittelen paikat paremmuusjärjestyksessä ainakin alkupään osalta. Paremmuudella tarkoitan sitä, miten mielekkäänä koimme laskupaikat. Kokemukseen vaikuttaa kuitenkin niin moni asia, että paikat voivat olla aivan erilaisia eri olosuhteilla.

Meitsi lumiturvallisuuskurssin lopussa, kun kova tuuli pöllyttää lunta. 

Kellostapuli

Onneksi maaliskuussa lumiolosuhteet olivat sen verran turvalliset, että uskalsimme mennä laskemaan Kellostapulin pohjoispuolen mäet. Kellostapuli onkin Suomen tunnetuimpia vapaalasku kohteita. Täällä rinnejyrkkyydet menevät helposti yli 30 asteen, joten vyöryvaara on todellinen. Kellostapuli vyöryykin joka talvi. Nyt vyöryvaara taisi olla 1 tai 2, ja muitakin oli menossa sinne laskemaan. Lunta ei ollut satanut vähään aikaan ja lumipeite oli stabiloitunut. Pohjoisrinteillä lumi on monesti parhaassa kunnossa, koska aurinko ei pääse niihin juurikaan paistamaan. Vaikka lunta ei olisi satanut pitkään aikaan voi pohjoisrinteiltä löytää hyvää laskettavaa.

Vilma Kellostapulin pohjalla laskun jälkeen. Lunta on hyvin.

Kesänki

Kesängin parhaat mäet löytyvät kesängin pohjoisrinteiltä. Pohjoispuolelle on hiukan pidempi hiihtomatka kesänkijärven parkkipaikalta, mutta mielekästä laskettavaa löytyy samoin kuin kellostapulilta.Täälläkin on jyrkkiä kohtia, mutta löytyy myös alle 30 asteistakin laskettavaa. Kävimme laskemassa täällä muutaman kerran, mutta jyrkimmät kohdat vain silloin kun lumipeite oli stabiili. Kesängille hiihtäessä matkalla on Tahkokurun kota. Täällä paistelimme makkaraa pariin otteeseen. Välillä näimme uteliaita kuukkeleita, joille Vilma uskalsi antaa myös herkkuja, mitä Kuukkelit tulivat syömään Vilman kädestä.

Kuukkeli syömässä Vilman kädestä Tahkokurun kodalla.

Keimiötunturi

Keimiötunturi on pallaksen läheisyydessä, mutta menimme tänne, koska halusimme mennä yöksi autiotupaan ja käydä laskemassa. Keimiöjärven autiotupaan oli lyhyt n. 4km hiihtomatka ja siitä on lyhyt matka keimiötunturin itärinteille laskemaan. Keimiötunturilla on myös lumivyöry vaaraa koillisrinteillä. Täällä lumi oli mahtavaa ja sitä oli paljon. Suuren lumi dumpin takia pysyimme alle 30 asteisilla rinteillä. Laskin täällä myös lampun kanssa pimeän aikaan. Illalla luin Vilmalle tuvan raamattua, koska netti ei tuvalla toiminut.

Keimiöjärven autiotupa. Sopii neljälle hengelle, mutta 2 henkeä sai käytettyä tilan melko tehokkaasti.

Luosto

Luostolle suuntasimme Lapin olemisemme lopussa, koska Vilman äiti on suuri luosto fani ja kutsui meidät kanssaan lomailemaan. Luostolla kävimme myös hiihtämässä murtsikkaa. Luostolta parhaat mäet löytyivät luoston länsipuolelta. Nopeiten tänne pääsee, kun ottaa kertanousun ja sitten suoraan laskemaan. Lumi oli varsin hyvää ja puita on suhteellisen vähän joten laskeminen on mielekästä myös puurajan alapuolella. Luoston päällä oli uusi maisematupa, jossa kannattaa käydä ihmettelemässä, jos paikalle osuu. Siellä voi paistaa makkaraa ja sieltäkin pystyy laskemaan pois, mutta lasku ei ole ehkä kaikkein paras. Luostolla/Pyhällä oli myös mahtava sauna Kairosmajalla, täällä kävimme päiväsaikaan, jolloin avannossa käynti oli oikein kiva, kun aurinkokin paistoi. Yksi mainittava asia vielä, että Luoston länsipuolella kävimme pitämässä taukoa Ukko kodalla. Täälläkin vastaan tuli kuukkeleita ja Vilma pakotti minut antamaan niille ruokaa kädestä, jos en olisi tehnyt niin, niin Vilma ei olisi enää hiihtänyt kanssani takaisin :D. 

Vilma hiihtämässä pertsaa Luostolla.

Pyhä

Pyhällä kävimme luoston reissullamme, mutta emme löytäneet mitään hyvää laskettavaa, koska oli jo huhtikuu. Lämpötila oli plussan puolella, eikä uutta lunta ollut tullut hetkeen. Tänne pitää tulla ehdottomasti laskemaan, kun olosuhteet ovat oikeat. Pyhällä kävimme myös sähköpyöräilemässä pyhätunturin ympäri. Ympärireitti menee latuapitkin ja on ehkä vähän tylsä. Kannattaa ehkä pyöräillä mieluummin pyhän viereisiä “single track”-talvipyöräilyreittejä.

Vilma ajamassa läskipyörällä Pyhän ympäri. Reitti kulkee hiihtoladulla.

Aakenustunturi

Aakenustunturilla kävimme reissumme alkuvaiheessa. Tällöin emme olleet käyneet vielä lumiturvallisuuskurssia, joten olimme hiukan varovaisempia linja valinnoissamme, mutta potentiaalia tässä tunturissa on. Täällä on myös tuore autiotupa, josta pääsee helposti laskemaan. Parhaat laskut on pohjoisrinteillä, mutta siellä on myös lumivyöryvaaraa. Mukaamme lähti serkkuni Jesse ja hänen ystävänsä, koska olivat Ylläksellä käymässä. He olivat liikenteessä liukulumikengillä. Liukulumikengillä voi olla haastavaa edetä jyrkässä ja jäisessä maastossa, mutta hyvin he selvisivät. Alaspäin mennessä me olimme kuitenkin huomattavasti nopeampia. Liukulumikengillä laskeminen on vähintäänkin haastavaa.

Jesse ja loppuseurue Aakenustunturin huipulla.

Lommoltunturi

Lommoltunturin itä-koillisrinteet ovat parhaita vapaa-laskuun. Täällä on myös lumivyöryvaaraa, joten tarkkana kannattaa olla. Jos puut eivät haittaa, niin saat pitkän laskun alas asti. Isona plussana lommolilla on, että parkkipaikalle pääsee laskemaan polkua pitkin.

Eemilin ottama kuva minusta ja Vilmasta Lommoltunturin itäpuolella.

Lainiotunturi

Lainiotunturille lähdimme hiihtämään Jeskasen, Artun ja Vilman kanssa. Suunnitelmana oli tehdä ns. round trip nimeltä Lumikuru tour. Matka on pitkä ja kiipeäminen Hangaskurusta Lainiotunturin huipulle on pitkä. Lainiotunturin eteläpuoli näyttää kuitenkin mielekkäältä laskettavalta, kunhan olosuhteet osuvat kohdalle. Laskimme kuitenkin lumikurun, joka sijaitsee Lainiotunturin luoteispuolella. Laskun jälkeen suuntasimme Kotamajalle, jossa otimme välipalaa. Täältä hiihtelimme latujapitkin takaisin kesänkijärven parkkipaikalle. Loppumatkan n 1km pääsi onneksi laskemaan, sillä tässä vaiheessa olimme jo ihan loppu. Lumikurutour kestää koko päivän.

Jeskanen ja Arttu hiihtämässä Lainiotunturin huipulle. Putskua on ohuesti.

Pallas

Pallaksella kävimme laskemassa vain rinne offareita, eli metsälaskua rinteiden vieressä. Siellä on iha hyviä pätkiä, mutta tällä kertaa pehmeää lunta ei ollut kuin puurajasta alaspäin, joten hyvät mäet jäivät varsin lyhyiksi. Pallakselle pitää kyllä ehdottomasti päästä laskemaan lisää ja varsinkin Pyhäkuru pitää päästä laskemaan, kunhan olosuhteet ovat oikeat.

Tunnelmallinen romanssikahvila Pallaksen hiihtohissin edessä.

Korkea-Jehkas (Kilpisjärvi)

Tietenkään joka päivä ei tuule, niin kävimme myös vapaalaskemassa. Korkea-Jehkaalla on mukavan näköinen kouru, jonka spottasimme leijalautaillessa. Menimme kyseisen kourun leijoilla ylös hetkessä, mutta nyt hiihtelimme samaa kourua ylös. Tämä oli oiva paikka harrastaa vapaa-laskua turvallisesti. Se oli todella hyvä paikka, koska sinne oli kertynyt lunta eikä jyrkkyyttä ollut niin paljoa, että olisi ollut vyöryvaaraa.

"Piirsimme" ekat viivat Korkea-Jehkaksen kouruun.

Äkäskero

Äkäskero on loistava paikka aloitteleville vapaalaskijoille. Täällä ei ole lumivyöryvaaraa ja lumi on hyvää, koska puitakin on paljon, mutta ne ovat sopivan harvassa ja laskeminen on mielekästä. Täällä törmäsimme muhinkin seureisiin ja tänne tulimme kaveriemmekin kanssa, joilla ei ollut lumivyöryvarusteita.

Äkäskerolta löytyy lunta!

Varkaankuru

Varkaankuru on Ylläksen “The hissioffari”. Kun lunta sataa, niin tänne se monesti kerääntyy, jos lumidumppi tulee niin suuntaa tänne ja ajoissa, niin saat monta hyvää laskua. Jyrkkiäkin kohtia löytyy.

Vilma "halokuvassa". Varkaankurulla kannattaa olla ensimmäisenä dumpin jälkeen.

Kuertunturi

Täällä kävin laskemassa itsekseen pimeällä. Luoteisrinteiltä löytyy ihan hyvää seinää, mutta lasku on aika lyhyt. Parkkipaikalle takaisin lasku on myös haastava, koska puita on niin paljon. Kuertunturia en välttämättä suosittele vapaalaskuun. Siellä on myös paljon kävelijöitä, koska se on helposti saavutettavissa ylläkseltä.

Aurinko on laskenut Kuertunturilla.

Keskinen

Keskinen on Ylläksen laskettelukeskuksen vieressä oleva tunturi. Se on melko korkea, eikä puita ole juurikaan Äkäslompolon puolella. Tuulelle avoimelle Keskinen harvoin saa pehmeää lunta tai se ei ainakaan kauaa Keskisellä viihdy. Kävimme tuulisena keskiviikko iltana laskemassa täällä valojen kanssa. Kokemuksemme oli huono, koska pinta oli jäinen ja näkyvyys myrskyn iskiessä erittäin huono.

Myrsky yllätti vapaalaskijat Keskisellä.

Saariselkä

Saariselällä kävimme Veikkauksen lomamökissä. Olimme siellä kaksi yötä ja kerkesimme käymään laskemassa ja kävelemässä. Laskettelu Saariselällä on ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä. Jyrkkiä mäkiä UKK:sta ei oikein löydy ja mäet on aika lyhyitä. Leijalautailuun UKK on tosin paratiisi. Jos tuulee ja osuu tänne oikeaan aikaan, niin kannattaa ehdottomasti mennä. Kiilopään hotellin parkkipaikalle auto, hiihtelee kiilopäätä kohti ja leija ilmaan, kun pääsee puurajalle. Sattumalta törmäsimme Eemiliin täällä, vaikka emme olleet puhuneet tulevamme tänne. Kävimme sitten yhdessä leijalautailemassa Kiilopäältä Niilanpään päivätuvalle. Tuuli oli jämäkkä ja menin eemilin 8 neliöisellä leijalla. Eemil meni 17 neliöisellä, koska hän veti myös siskoaan Elviiraa. 17 neliöinen olisi muuten ollut aivan liian iso, mutta kahdelle hengelle se toimi ilmeisen hyvin. 

Eemil vetää Elviiraa 17 neliöisellä leijalla takaisin Kiilopäälle.

Noniin. Siinä oli suurinpiirtein kaikki paikat, missä kävimme laskemassa Lapin olemisemme aikana. Haluaisin vielä kirjoittaa kuitenkin siitä, kun Miska, Minta, Eemil, Jeskanen ja Arttu olivat käymässä meillä ja kävimme Kilpisjärvellä leijalautailemassa ja laskemassa. Vilma oli valitettavasti töissä, mutta muulla porukalla varasimme mökin Saanan juurelta Kilpisjärven luontokeskuksen vierestä. Kun ajelee Kilpisjärvelle päin, niin maisema muuttuu merkittävästi. Puut häviävät ja tuntureita näkyy siellä täällä, sekä ikoninen Saana on kokoajan näkyvissä. Tunnelma poikkeaa selvästi normaalin Lapin tunnelmasta. Palveluita Kilpisjärvellä on selvästi vähemmän kuin isoimmissa Lapin keskuksissa, eikä sieltä löydy hiihtohissiä, joten turistit poikkeavat perinteisestä lasketteluturistista. 

Miska leijailemassa Kilpisjärven takamaastossa ja Saana taustalla.

Kohokohtina kilpisjärvellä oli ehdottomasti maisemat ja loputtomat leijalautailualueet. Leijalautailemaan pääsee Tsahkaljärveltä tai sitten tien varresta, kun ajelee Norjaan päin Kilpisjärveltä. Täältä usein lähdimmekin leijalautailemaan ja tulimme hakemaan auton sitten toisella autolla, jonka jätimme mökille. Pisin matkamme leijalautailemalla olikin yli 60 km päivän aikana. Lähdimme Norja rajan läheisyydestä, kiipesimme Korkea Jehkaksen huipulle, sieltä Saarijärven autotuvalle ja sieltä takaisin Saanan juureen. Matkahan ei ollut aivan simppeli, koska tuuli vaihteli paljon varmaan tunturien muotojen vaikutuksesta. Ongelmia tuli muustakin syystä kuin tuulen vaihteusta. Olimme pitämässä taukoa Saarijärven autiotuvalla, kun pihalla ajoi useita moottorikelkkoja jonossa, kyseessä oli ilmeisesti moottorikelkkasafari. Miedän leijat ja narut olivat levällään autiotuvan edessä, koska emme olleet nähneet ristinsielua ja ajattelimme, että niistä on tuskin haittaa kenellekkään. Moottorikelkat ajoivat jonossa Jeskasen leijan narujen päältä. Viimeisen kelkan tela takertui leijan naruihin ja narut jäivät solmuun kelkan telan ympärille. Mietin, että nyt Jeskanen tarvitsee kyydin takaisin Kilpisjärvelle, mutta saimme narut selvitettyä ja ne näyttivät päälle päin ehjältä. Pidimme tauon loppuun ja lähdimme työstämään takaisin Kilpisjärveä kohti. 

Saarijärven autiotupa.

Leijan narut moottorikelkan telan ympärillä.

Paluu matkalla näimme Lappiksen leijaporukan ja löysimme loput omasta ryhmästämme. Paluumatka Saanan juurelle kesti melko kauan, kun meidät yllätti kova vastatuuli ja matkanteko vastatuuleen on melko hidasta ja kuluttavaa. Selvisimme kuitenkin kaikki Saanan juurelle, vaikka matka ei ollut helppo. Varsinkin Minta ylitti itsensä ja voi tämän jälkeen noteerata itseään kokeneeksi leijalautailijaksi.

Miska ja Minta kiipeämässä Saanalle.

Yksi Kilpisjärven kohokohdista oli ehdottomasti moottorikelkan vuokraus. Vuokrasimme moottorikelkan päiväksi, koska tuuli oli heikohko ja halusimme silti erämaahan puuhastelemaan. Saimme kelkan mukaan köyden ja näin pääsimme koko porukka yhdellä kelkalla liikkumaan näppärästi. Kaksi istui kelkassa ja loput tulivat köydellä perässä. Saanan juuressa kelkkareitin varrella oli laskettava kohta, jota laskimme muutaman kerran. Kävimme myös Termisjärven autiotuvalla. Täällä ei juurikaan ollut laskettavaa kelkkareitin varressa eikä lumi ollut hääppöistä, vaikka kiipesimme huipulle. Paikalliset sanoivatkin, että Kilpparilla oli heikko lumivuosi. Termisjärvellä hiihtäjien katseet olivat näkemisen arvoiset, kun porukkamme kiiti heidän ohitseen kelkalla. Hiihtäjillä matkaan termisjärveltä kilpisjärvelle menisi 1-2 päivää, kun menimme matkan alle tunnissa.

Minta aivan bossina moottorikelkan ratissa Termisjärvellä.

Possujuna tulee köydessä moottorikelkan perässä.

Kävimme Norjan puolella Skibotnissa ottamassa kuvia. Minta otti kuvan ja kuvassa Jeskanen, Minä, Eemil, Arttu ja Miska.

Loppukaneettina, voisin sanoa, että lyhyt asuminen Lapissa oli oikein virkistävä kokemus ja pääsimme harrastamaan paljon, mitä ei etelässä olisi pystynyt tekemään. Arki oli ehkä vähän yksitoikkoista etätyöskentelyä, hiihtämistä ja pleikkarin pelaamista, mutta viikonloput olivat seikkailuja täynnä, jotka muistamme varmasti pitkään. Olo ei tuntunut yhtään niin eristyneeltä, kun näimme viikonloppuisin ystäviämme, jotka tulivat laskemaan tai leijalautailemaan. Tämän kokemuksen jälkeen on hyvä jatkaa vapaalasku ja talvi harrastamista paljon kokeneempana. 

Iltakävelyllä pimeässä Kolarissa. Onneksi on tehokas otsavalo.