Bad Gastein, Itävalta 2 – 9.3.2019

Tätä reissua oli suunniteltu pitkään ja reissuun lähtevä porukka muuttui suunnittelun aikana useaan kertaan. Lopulta matkaan lähtivät minun lisäksi Vilma, Miska, Ilari, Riku, Samppa, Valtsu, Elias ja Toni. Tämä oli sillä tavalla erikoinen porukka, koska olin tavannut Sampan ja Eliaksen vain muutaman kerran ennen reissua, enkä ollut ikinä nähnyt Tonia. Tämä ei kuitenkaan haitannut ja kaikki pääsivät tutustumaan Riikassa, kun odottelimme jatkolennon lähtöä loungessa.

Ensimmäisenä päivänä olimme aikaisin jalkeilla. Olimme syömässä aamupalaa jo ennen kahdeksaa, koska halusimme olla aikaisin mäessä. Loppujen lopuksi pääsimme ensimmäiseen hissiin vasta noin kymmenen aikaan, koska bussiaikatauluvastaavan ajat olivat vielä hiukan hakusessa ja lippujonossa joutui jonkun tovin odottamaan. Aurinko paistoi ja fiilis oli erinomainen. Viikon kuluessa tajusimme kuitenkin, että Bad Gasteinin lähimmät rinteet olivat ensimmäisenä sohjona ja parhaisiin mäkiin joutui menemään Skibussilla tai taksilla.

Majoituksemme, Romantik Pension, oli todella hyvä, siivoojan ahdistelua lukuun ottamatta. Aamupala oli sopiva ja majatalon pitäjä oli todella ystävällinen, ehkä joskus vähän liiankin puhelias suomalaiseen makuun. Matka rinteisiin oli noin kilometrin, joten suosimme bussia/taksia suurimman osan ajasta. Kerran jouduimme Vilman kanssa kävelemään, koska olimme saaneet väärää tietoa bussiaikatauluista. Lautamonoilla kilometrin matka meni kuitenkin suhteellisen kivuttomasti.

Paras paikka oli ehdottomasti Sportgastein, jossa oli ainoastaan yksi hissi ja vähemmän ihmisiä. Täällä pystyi laskemaan rinteiden ulkopuolella ja paikka pääsi oikeuksiinsa, jos lunta sattui satamaan. Huonoa tuuria oli minulla kuitenkin matkassa, koska sain ruokamyrkytyksen juurin edellisenä päivänä, kun sportgastein oli parhaimmillaan. Onneksi kuitenkin pääsin vähän nauttimaan siitä viimeisenä päivänä, kun silloinkin oli satanut jonkin verran lunta. Ruokamyrkytyksiin olin tottunut reissuillani, mutta eivät ne ikinä kivoja ole. Pahinta on yleensä siihen liittyvä mahakipu.

Yhtenä päivänä keli oli aika heikonpuoleinen, joten päätimme lähteä Bad Gasteinissa olevaan kylpylään. Kylpylässä parasta oli lämmin ulkoallas ja erikoisinta kylpylän nudistipuoli. Nudistipuolella sai kuitenkin olla pyyhe tai kylpytakki päällä, mutta uima-asua ei sallittu. Hiukan erikoista, mutta menköön. Kerran myös vanhempi saksaa puhuva rouva pyysi Ilaria riisuutumaan saunassa ollessa, koska saunassa ei kuulemma saa pitää pyyhettä. Kylpylä oli kiinnostava kokemus ja rentoutti lihaksia rankan viikon keskellä.

Viimeisenä iltana kävimme Silver Bulletissa, joka on Bad Gasteinin tunnetuin after ski paikka/yökerho. Viimeisen illan juhlat oli hyvä tapa päättää mukava viikko, eikä meidän lentommekaan ollut kovin aikainen, joten juhlat saivat jatkua pitkään ilman vakavia seuraamuksia. Tässä tuli kuitenkin vastaan ahdisteleva siivooja, joka tuli repimään ihmisten lakanoita aamulla, koska Check-out aika oli klo 10:00, jonka olimme sivuuttaneet täysin. Valtteri joutui huutamaan siivojaalle, että tämä jättäisi heidät rauhaan ja niin siivooja jättikin. Taisimme olla Vilman kanssa ainoita, jotka selvisivät suunnilleen kymmenen aikaan pois huoneesta. Reissusta jäi kaikin puolin hyvä fiilis ja ensi talvena on kyllä päästävä uudelleen!!!